Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto

Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaan valtioiden tulee taata kaikki sopimuksessa mainitut oikeudet kaikille ilman minkäänlaista erottelua liittyen lapsen tai hänen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan. On huomionarvoista, että lapsen syrjintä on kielletty paitsi hänen omien myös hänen huoltajansa ominaisuuksien perusteella. Artiklan toinen kohta korostaa vielä erikseen lapsen suojelua syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuisivat hänen huoltajiensa tai perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan valtioiden edellytetään aktiivisesti pyrkivän myös tunnistamaan sellaiset lapsiryhmät, joiden oikeuksien tunnustaminen ja toteuttaminen voi vaatia erityisiä toimenpiteitä. Komitean työssä nousee esiin lapsiryhmiä, jotka ovat erityisen alttiita syrjinnälle. Näitä ovat esimerkiksi vammaiset lapset ja ilman huoltajaansa tulleet maahanmuuttajalapset, joita molempia koskevat yleiskommentit komitea on myös antanut. Muita syrjinnän vaarassa olevia ryhmiä ovat esimerkiksi alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset tai lapset joilla on HIV/AIDS (ks. myös muut yleiskommentit tai temaattiset keskustelupäivät (ohchr.org), Days of General Discussion, DGD).

Sopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa yleiskommentissaan (ohchr.org) komitea toteaa, että syrjimättömyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun valtiot tekevät lapsia koskevia kansallisia strategioita ja suunnitelmia. Syrjimättömyyden periaate edellyttää, että kaikki yleissopimuksen takaamat oikeudet taataan kaikille valtioiden lainkäyttövallan alaisille lapsille. Syrjinnän kielto tarkoittaa siis pääsyä oikeuksiin, eikä se ei toteudu pelkästään lainsäädännöllä, vaan valtioilta edellytetään aktiivisia toimenpiteitä syrjinnän tunnistamiseen ja puuttumiseen.

Syrjimättömyys ei tarkoita samanlaista kohtelua kaikille, vaan erilainen kohtelu on joskus sallittua ja tarpeellista syrjinnän vähentämiseksi. Sama periaate tuodaan esille myös yhdenvertaisuuslaissa (finlex.fi), jossa puhutaan positiivisesta erityiskohtelusta.

Syrjinnän kielto suojaa esimerkiksi ilman huoltajaa tulleita lapsia. Lasta ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan siksi, että hän on siirtolainen, pakolainen tai turvapaikanhakija. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomessa ryhmäkoteihin, joihin turvapaikanhakijalapsia majoitetaan, sovelletaan lastensuojelulain määräyksiä ryhmäkoosta ja henkilöstön määrästä. Vastaanottolaki sallii kuitenkin myös erilaisen kohtelun näille lapsille verrattuna lastensuojelulain mukaan sijoitettuihin lapsiin, ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa käytetään näitä mahdollisuuksia poiketa lastensuojelulaitosten mitoituksista enenevässä määrin.

Lapsen oikeuksien komitea tuo esille ilman huoltajaa tulleita lapsia koskevassa yleiskommentissaan myös sen, että näihin lapsiin kohdistuu usein negatiivinen stigma. Komitea kehottaa valtioita toimenpiteisiin mahdollisten väärinkäsitysten ja lasten leimaamisen välttämiseksi. Suomessakin nämä lapset ovat saaneet ns. ankkurilapsen leiman, millä saatetaan perustella erilaisia heikennyksiä heidän asemaansa.

Lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti antanut määräaikaisraportointiin liittyen huomautuksia Suomelle saamelais- ja romanilapsiin sekä turvapaikanhakijalapsiin liittyen.Viimeisimmissä suosituksissaan (um.fi, pdf) komitea huomauttaa esimerkiksi, ettei Suomi ole pannut täytäntöön kaikkia edelliseen raportointikierrokseen liittyviä komitean antamia suosituksia turvapaikanhakijalasten osalta.

Lapsen oikeuksien komitea on myös ilmaissut huolensa vammaisiin lapsiin kohdistuvasta syrjinnästä Suomessa.

Lapsen oikeuksien komitea järjesti yleiskeskustelun vuonna 2012 teemasta Lapsen oikeudet kansainvälisen muuttoliikkeen kontekstissa. Loppupäätelmissään komitea kehottaa valtioita turvaamaan taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet maahanmuuttajalapsille riippumatta siitä, mikä heidän vanhempiensa maahanmuuttajastatus on. Oikeudet tulee viedä myös lainsäädäntöön. Komitea kehottaa kiireesti muuttamaan lainsäädäntöä ja käytäntöjä, että kaikilla on pääsy esimerkiksi terveys-ja sosiaalipalveluihin, koulutukseen, sosiaaliturvaan.

Vammaisten lasten oikeudet

Lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä päätelmissään (um.fi, pdf) ilmaissut huolensa vammaisiin lapsiin kohdistuvasta syrjinnästä Suomessa. Komitea on myös suositellut Suomelle, että Suomen valtio luo kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus osallistua yleisopetukseen, varmistaa vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja sekä parantaa opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja lapsia, joilla on erityistarpeita. Komitea on myös kehotti Suomen valtiota kiirehtimään YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista annetun yleissopimuksen (nk. vammaissopimuksen) ratifioimista.

Kun lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 1989, se oli ensimmäinen ihmisoikeussopimus, johon sisältyi maininta vammaisuudesta kiellettynä syrjintäperusteena (2 artikla) sekä erillinen artikla 23, joka velvoittaa huomioimaan vammaisten lasten oikeuksia ja tarpeita. Lapsen oikeuksien sopimuksen 23 artikla sitouttaa sopimusvaltiot tunnustamaan, että vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan huomauttanut, että vammaiset lapset kohtaavat edelleen vakavia vaikeuksia ja esteitä, jotka estävät lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumisen täysimääräisesti.

Komitea toteaa yleiskommentissaan (lapsiasia.fi, pdf), että vaikka lapsen oikeuksien sopimuksen artikloissa 2 ja 23 säädetään erityisesti vammaisten lasten oikeuksista, niin sopimuksen täytäntöönpano vammaisten lasten osalta ei saa jäädä vain noiden artiklojen varaan. Vastaavasti vaikka vammaissopimuksen 7 artikla koskee erityisesti vammaisten lasten oikeuksia, niin lasten oikeudet on huomioitava sopimuksen kaikkien artiklojen tulkinnassa.