Suomi ratifioi lapsen oikeuksien sopimuksen 1991. Ensimmäisessä määräaikaisraportissa (1994) YK:n lapsen oikeuksien komitealle Suomen valtio totesi itse tarpeen tuottaa tietoa eriarvoisuudesta tyttöjen ja poikien välillä. Ja näin on tehty – nykyisin taitavat olla harvassa ne barometrit ja selvitykset, joissa sukupuolten välisiä eroja ei tarkastella. Myöhemmin komitea suositteli Suomelle eri lapsiryhmiä koskevan tiedonkeruun vahvistamista. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että Kouluterveyskyselystä saadaan nykyisin eriteltyä tietoa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja sijoitettujen lasten elinoloista.

Lasten elinolot ja hyvinvointi näyttävät nyt monin tavoin paremmalta kuin kolme vuosikymmentä sitten. Esimerkiksi nuorten tupakan ja alkoholin käyttö on vähentynyt ja asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat yhteiskunnassa tiukentuneet. Ymmärrys lasten osallisuudesta ja sen merkityksestä on kasvanut. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme myös, että eri lapsiryhmien hyvinvoinnissa on huolestuttavia eroja. Esimerkiksi syntymäkodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret kokevat koulukiusaamista ja väkivaltaa yleisemmin kuin vanhempansa luona asuvat. Valmista ei siis ole tullut.

Kehitys ei myöskään aina ole ollut myönteistä. Vuoden 1994 määräaikaisraportissa tunnistettiin silloisten, koulutusta koskevien leikkausten osuneen erityisesti lapsiin ja nuoriin, ja tällä pelättiin olevan kauaskantoisia seurauksia lasten tulevaisuudelle. Nyt tiedämme hyvin, mitä 90-luvun leikkauksista lasten ja nuorten hyvinvoinnille seurasi. Tieto ei kuitenkaan automaattisesti muutu lasten hyvinvointia vahvistaviksi arvovalinnoiksi ja politiikaksi. Edelleen tarvitaan lapsen oikeuksien puolestapuhujia: poliitikkoja, järjestöjä, tavallisia kansalaisia, mukaan lukien lapsia ja nuoria itse.

Maailma ja Suomi sen osana on nyt monella tavalla erilainen kuin vuonna 1989. Lapsen oikeuksien sopimusta on myös matkan varrella lisäpöytäkirjojen avulla täydennetty vastaamaan paremmin muuttuvan maailman tarpeita. Jokainen Hans Roslingia lukenut tai kuunnellut tietää, että viime vuosikymmeninä eri puolilla maailmaa on otettu merkittäviä harppauksia eteenpäin. Toisaalta ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit ongelmat monimutkaistavat entisestään kysymystä siitä, millaisia ratkaisuja hyvän elämän perusedellytysten turvaaminen jokaiselle lapselle edellyttää.

Lapsen oikeudet eivät tulekaan sillä tavalla valmiiksi, että jonakin päivänä voitaisiin todeta asioiden olevan kunnossa ja tekemisen tarpeen ohi. Yhteiskunta muuttuu ja yhä uudestaan joudumme pohtimaan, mitä lapsen oikeuksien turvaaminen jokaiselle lapselle juuri tässä ajassa edellyttää. Järjestöjen yhteisessä Ääni Lapselle -kampanjassa tätä kysymystä on pohdittu tulevan hallituskauden näkökulmasta. Täältä voit tarkistaa, onko sinun ehdokkaasi sitoutunut kampanjan tavoitteisiin.

Lapsen oikeuksien juhlavuosi on erinomainen tilaisuus katsoa sekä menneeseen että tulevaan. Voimme hyvällä syyllä iloita tehdystä työstä ja myönteisestä kehityksestä ja ammentaa näistä ilon aiheista uskoa ja energiaa siihen, että jatkossa pystymme vielä parempaan.

Hyvää lapsen oikeuksien juhlavuotta!