Lasten ja nuorten kokemukset ansaitsevat tulla kuulluiksi
Blogit
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitsemme ajantasaista tietoa lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista.
Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, mistä tietoa saadaan: parhaiten omista kokemuksistaan tietävät lapset itse. Siksi kansallisen lapsistrategian yhtenä toimenpiteenä toteutetaan lapsiuhritutkimus, jossa lapset ja nuoret saavat kertoa itse omista väkivaltakokemuksistaan eri ympäristöissä. Tutkimuksen toteuttavat Tampereen yliopiston tutkijat.
Lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa tutkimuksessa ratkaistaan useita eettisiä kysymyksiä
Lapsiuhritutkimuksen aineisto kerättiin 6. ja 9. luokkalaisilta lapsilta ja nuorilta toukokuussa. Kyselyyn vastattiin anonyymisti internetissä, yhden oppitunnin aikana. Kuten aiempinakin vuosina, kysely toteutettiin ilman huoltajien erillistä lupaa. Tänä vuonna päädyttiin tukemaan lasten itsemääräämisoikeutta vielä aiempaa enemmän, ja huoltajien tiedottaminen tehtiin vasta jälkikäteen ja ainoastaan vastaajan itse niin halutessa.
Tutkimus sai ihmistieteiden eettisen toimikunnan puoltavan lausunnon eikä menettelytapa aiheuttanut ongelmia yhdelläkään tutkimuspaikkakunnalla. Tämä oli iso ja myönteinen muutos aikaisempaan. Vuonna 2013 tehdyssä kyselyssä juuri vanhempien suostumus oli nousta tutkimuksen suurimmaksi esteeksi tutkimuspaikkakuntien näkökulmasta.
Lapsiin kohdistuva tutkimus on jatkuvaa tasapainoilua perheen yksityisyyden, lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden ja yhteiskunnan sekä sen instituutioiden puuttumistarpeen välillä. Tämän kevään lapsiuhritutkimuksessa onnistuttiin tasapainoilemaan hyvin niin lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden kuin suojelun tarpeenkin kanssa. Siitä huolimatta edelleen tutkimuksessa törmätään käytäntöihin, jotka ovat ristiriidassa sekä tiedontuotannon tarpeen kuin lasten ja nuorten itsemääräämisoikeudenkin kanssa.
Siinä missä huoltajien valta-asema niin sanottuina tutkimuksen portinvartijoina on vähentynyt, viranomaisten ja koulujen asema vastaavassa roolissa on lisääntynyt merkittävästi. Tutkijoiden on saatava rehtoreiden ja kuntien viranomaisten hyväksyntä kouluissa totutettaviin tutkimuksiin ja tämän kevään lapsiuhritutkimuksen kokemuksen perusteella, tästä on muodostumassa uusi portinvartijoiden ryhmä. Vastaavia kokemuksia on myös muista viime vuosina toteutetuista koululaiskyselyistä.
Suojellaanko lapset ja nuoret hiljaisiksi?
Rajanveto siihen, ettei kuntien lupaviranomaisten ja koulujen tarve suojella lapsia mene lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edelle, on merkittävä tutkimuseettinen haaste. Sekä kunta- että koulutasolla lapsiuhritutkimukseen osallistumisesta kieltäytymisen yleisin syy oli se, että oppilaat ovat tällä hetkellä kuormittuneita sekä useista päällekkäisistä tutkimuksista että covid-19 -epidemiasta, eikä heitä haluta rasittaa näin raskaalla aiheella. On tärkeä kunnioittaa viranomaisten arviota lasten ja nuorten tilanteesta, mutta pitkällä tähtäimellä lasten ja nuorten vaientaminen johtaa ongelmiin.
Lasten ja nuorten kokemaan väkivaltaan ei voida puuttua, jos ei tiedetä missä ja miten paljon sitä tapahtuu. Vain pieni osa väkivallasta tulee viranomaisten tietoon, ja näissä tapauksissa preventiiviset toimet eivät ole enää mahdollisia. Lähtökohtaisesti hyvää tarkoittava, suojeleva ele, ei loppujen lopuksi aja lasten ja nuorten etua eikä lapsia ja nuoria ole tarpeen suojella hiljaisiksi. Vaikka tutkimus saisi luvan kunta- ja koulutasolla, oppilailla on edelleen mahdollisuus kieltäytyä tutkimuksesta ja keskeyttää vastaaminen missä tahansa vaiheessa. Tutkimus toteutetaan aina niin, että osallistujilla on mahdollisuus kieltäytyä huomiota herättämättä.
Koulu on turvallinen ja sopiva ympäristö lapsiuhritutkimuksen toteutukselle
Lasten ja nuorten oman äänen puolesta puhuu myös se, että vuoden 2013 kyselyn mukaan moni oppilas koki lapsiuhritutkimukseen vastaamisen helpottavana ja tänä vuonna tilanne näyttää hyvin samanlaiselta. Aikuisen ei tulisikaan arvioida asioita lapselle ja nuorelle kuormittavaksi ilman heidän mielipiteensä kuulemista.
Lapsiuhritutkimus on tyypillinen koululaiskysely, jolla pyritään tavoittamaan kaikki tiettyyn ikäluokkaan kuuluvat lapset ja nuoret, jolloin koulu on ympäristönä otollisin ja turvallisin paikka toteuttaa tutkimus. Koulussa läsnä ovat tutut aikuiset ja myös kouluterveydenhuollon henkilökunta on saatavilla, jos tutkimuksen aiheista haluaa keskustella.
Koulutasolla kieltäytymisen syynä vedottiin myös siihen, että opettajat ovat kuormittuneet useista samanaikaisista tutkimuksista. Myös tämä on tärkeä viesti, eihän koulun ensisijainen tehtävä ole järjestää tutkimuksia. Onkin tärkeä nyt pysähtyä pohtimaan, miten saisimme parhaalla tavalla hyödynnettyä tämän tutkimukselle suotuisan ympäristön, ilman, että kuormitamme opettajia, mutta tuemme kuitenkin lasten ja nuorten oikeutta kertoa omista kokemuksistaan.
Näitä teemoja pohditaan tämän vuoden aikana myös sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja kansallisen lapsistrategian kokoamassa työryhmässä, jossa kehitetään lapsiin kohdistuvan väkivallan tietopohjatyöryhmää ja edistetään lasten oikeutta tulla kuulluiksi.