Siirry sisältöön

Myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret ovat omien kokemustensa asiantuntijoita

Blogit

Artikkelin kirjoittaja Laura Mielityinen ja Noora Ellonen
Kuvitetut, vihreät silmälasit. Taustalla on värikkäitä pintoja.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret kokevat elämässään enemmän väkivaltaa kuin muut ikäisensä. Lasten ja nuorten suojelu väkivallalta edellyttää tietoa heidän väkivaltakokemuksistaan, mutta tieto erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista on vielä puutteellista.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ääni ei kuulu väkivaltatutkimuksissa

Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret eivät voi kertoa väkivaltakokemuksistaan kuten muut ikäisensä, sillä he rajautuvat suurelta osin kansallisten kyselytutkimusten ulkopuolelle. Esimerkiksi lasten ja nuorten kokeman väkivallan tärkein tietolähde, kansallinen lapsiuhritutkimus tavoittaa vain ne erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret, joiden on mahdollista vammasta, sairaudesta tai erityistarpeesta huolimatta opiskella tavallisessa koulussa.

Käynnistimme kansallisen lapsiuhritutkimuksen yhteydessä keväällä 2022 pilottihankkeen, jonka tarkoituksena oli testata ja kartoittaa niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita erityisen vaativaa tukea fyysisten tai henkisten rajoitteiden takia tarvitsevien lasten ja nuorten väkivaltakokemusten tutkimiseen kyselyllä liittyy. Pilottihanketta suunniteltiin yhdessä Valteri-koulujen kanssa, jotka on tarkoitettu vaativan erityisen tuen piirissä oleville oppilaille.

Koska vaativaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten uhrikokemuksista on hyvin vähän kvantitatiivista tutkimustietoa, pilotissa haluttiin testata miten lapsiuhritutkimuksen sähköinen kyselylomake soveltuisi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden väkivaltakokemusten tutkimiseen.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten väkivaltakokemusten tutkiminen on eettisesti haastavaa

Lapsen kuulemisessa lähtökohtana on luottamus lapsen kykyyn ilmaista itse mielipiteensä häntä koskevassa asiassa. Tämä näkemys oli myös pilotin lähtökohtana. Jotta lapsi tai nuori voi itse päättää osallistumisestaan, tutkijoiden on oltava varmoja, että lapsi tai nuori ymmärtää, mihin hän on suostumuksensa antanut.

Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla suostumuksen antamiseen liittyy kuitenkin useita eettisiä haasteita ja kysymyksiä. Koska erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria ei ole aiemmin tutkittu kyselytutkimuksella, pilottiin valittiin oppilaat, jotka pystyisivät itse päättämään omasta osallistumisestaan. Tämä tarkoitti, että kyselyyn olisivat vastanneet ne lapset ja nuoret, joilla on esimerkiksi vaikea näkö- tai kuulovamma tai liikkumisrajoite, mutta ei älyllistä kehitysvammaa. Kehitysvammaisten lasten kohdalla omaehtoisen suostumuksen varmistaminen on äärimmäisen hankalaa ja vaatii vielä tarkkaa tutkimuseettistä pohdintaa. Kaikkien eettisten haasteiden ratkaiseminen ensimmäisessä, metodologian testaamiseen tähtäävässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista.

Lisäksi oli tärkeää, että tutkimukseen osallistuvat lapset ja nuoret olisivat pystyneet vastaamaan kyselyyn itsenäisesti. Avustajien käyttöön tutkimuksessa liittyy useita eettisiä kysymyksiä. Avustaja ei saa esimerkiksi millään tavalla vaikuttaa lapsen tai nuoren vastaamiseen.

Eettiset haasteet on mahdollista ratkaista

Eettisiä haasteita pohdittiin aktiivisesti Valteri koulujen tutkimusryhmän kanssa. Toteutuksen kannalta suurimmaksi haasteeksi muodostuivat oppilaiden laaja-alaisesti vaikuttavat vammat ja sairaudet. Valteri-kouluissa on hyvin vähän oppilaita, joilla on vain yksi yksittäinen vamma, sairaus tai erityistarve. Lisäksi Valteri-koulujen oppilashuollossa koettiin liian haastavaksi ja vastuulliseksi valikoida tutkimukseen ne oppilaat, jotka varmasti pystyisivät itse päättämään omasta osallistumisestaan. Pilotti olisi lisäksi ollut ensimmäinen tutkimus, jossa huoltajien lupaa osallistumiseen ei olisi kysytty. Koska pilotille ei ollut omaa tutkimusryhmää tai erillistä rahoitusta, eettisiä haasteita ei pystytty ratkaisemaan vaadittavalla tavalla.

Pilotti toi kuitenkin esiin monia näkökohtia, joita voidaan hyödyntää ja pohtia tulevaisuudessa. Ensinnäkin pilotin mukaan väkivaltakokemusten kartoittaminen kyselytutkimuksella olisi mahdollista myös erityistä tukea vaativien lasten joukossa. Toteutus edellyttää kuitenkin vielä tutkimuseettistä pohdintaa ja tiivistä yhteistyötä osallistuvien koulujen ja aiheeseen perehtyneiden tutkijoiden kanssa. Jatkossa olisi erityisen tärkeää, että toteutukselle saadaan oma rahoitus, sillä onnistuessaan tutkimus toisi tärkeää tietoa erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista. Lisäksi se näyttäisi suuntaa kyselytutkimukselle, jonka avulla saataisiin esiin myös kehitysvammaisten lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia.

Lisätietoa: