Kuvitettu kimalainen lentää ilmassa. Taustalla on värikkäitä pintoja.

Synnytyssairaalasta saapuu puhelu lastensuojelun päivystykseen. Vastasyntyneellä vauvalla on kivuliaita vieroitusoireita ja hänet siirretään teho-osastolle.

Tällainen puhelu on aina yhtä pysäyttävä, ja jokainen niistä kertoo yhteiskunnan epäonnistumisesta kaikista pienimmän ja heikoimmassa asemassa olevan yhteiskuntajäsenen suojelemisessa.

Suomessa syntymättömällä vauvalla ei ole oikeusasemaa, eikä näin ollen äidin itsemääräämisoikeutta voida rajoittaa, vaikka hän päihteidenkäytöllään tosiasiallisesti asettaisikin sikiön vaaraan. Raskaana olevien pääsy vapaaehtoisiin palveluihin on sen sijaan yritetty huomioida useassa laeissa, ja lastensuojeluasiakkuuden turvaamiseksi heti syntymän jälkeen on lastensuojelulakiin lisätty viranomaisia velvoittava ennakollinen lastensuojeluilmoitus.

Käytännössä raskaana olevien asema palveluviidakossa näyttää kuitenkin jopa normaalia sekavammalta. Erityisesti jos odottaja yhtä aikaa kamppailee monien kuormitustekijöiden, kuten päihteiden, asumisen ja ihmissuhteiden kanssa, mikään taho ei tunnu ottavan hänen auttamisestaan päävastuuta ja odotusaika kuluu pallotteluun eri tahojen välillä.

Raskauden aikana sosiaalihuollon työskentely tapahtuu aikuissosiaalityön palveluna. Kansallisella tasolla meillä ei kuitenkaan ole yhtenäistä tapaa edetä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen saavuttua. Pahimmassa tapauksessa äiti tapaa lastensuojelun työntekijän ensimmäisen kerran vasta synnytyssairaalassa. Parhaimmassa tapauksessa äitiä on puolestaan motivoitu ja saatettu lastensuojelun palvelujen piiriin jo raskauden aikana. Näistä jälkimmäinen on investointi, josta päättäjien tulisi olla kiinnostuneita. Sen lisäksi että se on satsaus, joka tuo säästöjä kunnalle, on se lapsen oikeus ja sosiaalityön ydintä.

Tarvitsemme aktiivista keskustelua

Oikea-aikainen interventio ja apu ei kuitenkaan aina ole riittävä, edes raskauden mittaisella ajanjaksolla. Joskus päihderiippuvuus on niin vaikea, ettei sitä edes sikiön terveyden uhalla pysty hallitsemaan. Pohjoismaista Norja on ainoa, jolla on käytössä pakkohoito syntymättömän vauvan terveyden turvaamiseksi. Suomessa olisi tarpeen nostaa raskausajan päihdehoidon ja myös pakkohoidon mahdollisuudet nykyistä aktiivisempaan keskusteluun.

Tuore lapsistrategia luo eväitä monipuoliseen lapsivaikutusten arviointiin, kun raskaana oleville naisille suunnattuja palveluja tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä odotetun päihdehuoltolain uudistamisessa. Sillä välin meidän ei pidä jäädä odottamaan, koska nykylainsäädäntö antaa meille jo runsaasti mahdollisuuksia sekä velvollisuuksia toimia.

Lastensuojelussa painitaan usein sen kanssa, ettei käytössämme ole riittävästi näyttöön perustuvia palveluja ja työmuotoja. Työskentely raskaana olevien kanssa poikkeaa kuitenkin tästä, ja käytettävissä olisi runsaasti tutkittua tietoa vaikuttavaan muutostyöskentelyyn.

Lapsistrategia ohjaa lapsen oikeuksien näkökulmasta myös lapsen edun aktiiviseen soveltamiseen sekä perheiden tarpeita vastaavien sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että lastensuojelussa täytyy olla riittävästi osaamista ja perheille tarjolla päihteettömyyttä tukevia sekä ympärivuorokautisia että kotiin vietäviä palveluja.

Koska jostain täytyy aloittaa, aloittakaamme tästä. Jotta yhdenkään vauvan ei tarvitsisi syntyä päihderiippuvaisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.