Kansainvälisten ihmisoikeuksien tehokas suoja edellyttää paitsi kansainvälisiä myös kansallisia eli kotimaisia valvontajärjestelmiä. Ihmisoikeussopimuksissa turvatut oikeudet ovat osa Suomen sisäisesti sovellettavaa oikeusjärjestystä ja kotimaiset tuomioistuimet, hallintoviranomaiset ja muut julkista valtaa käyttävät tahot muodostavat tärkeän osan kansainvälisten ihmisoikeuksien toteutumisessa. Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Turvaamisvelvoite ei koske vain tiettyjä erityisiä viranomaisia vaan on osa jokaisen virkamiehen toimenkuvaa. Siihen ovat sidottuja niin lainvalmistelijat, lainsäätäjät kuin lakeja toimeenpanevatkin tahot.

Tärkeä tehtävä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutumisen valvonnassa on myös ylimmillä laillisuusvalvojilla. Suomessa on kaksi rinnakkaista ylintä laillisuusvalvojaa: eduskunnan valitsema eduskunnan oikeusasiamies ja tasavallan presidentin nimittämä valtioneuvoston oikeuskansleri. Molempien tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja muut julkisia tehtäviä hoitavat tahot noudattavat lakeja ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamiehellä ja oikeuskanslerilla on monipuolinen asema ihmisoikeuksien kansallisena valvontaelimenä. Keskeinen toimintamuoto ihmisoikeuksien valvonnassa ovat kantelut ja niiden tutkiminen. Lisäksi laillisuusvalvojat tekevät omia aloitteita ja tarkastuksia sekä toimivat asiantuntijaroolissa.

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävät ja toimivalta ovat pääosin samat. Molemmat valvovat viranomaisten ja virkamiesten toiminnan laillisuutta. Oikeusasiamies tutkii kuitenkin kantelut, jotka koskevat puolustusvoimia, vankeinhoitoa ja muita suljettuja laitoksia ja oikeuskansleri valvoo asianajajien toimintaa. Oikeusasiamies ja oikeuskansleri eivät myöskään tutki yhtä aikaa samaa asiaa, vaan kantelun tutkii se taho, jolle kantelu on tullut ensin.

Kantelun voi tehdä kukan tahansa, joka katsoo että viranomainen tai muu julkista tehtävää hoitava on menetellyt virheellisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai ei ole noudattanut lakia tai joka epäilee, että perus- ja ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet asianmukaisesti. Kantelun seuraukset riippuvat siitä, mitä kantelun tutkinnasta tulee ilmi. Oikeusasiamies ja oikeuskansleri voivat mm. nostaa syytteen virkamiestä tai julkista tehtävää hoitavaa vastaan, jos kyse on vakavasta lainvastaisuudesta, antaa huomautuksen, kun katsotaan että viranomainen on menetellyt lainvastaisesti tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan sekä kiinnittää viranomaisen huomioita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Oikeusasiamies ja oikeuskansleri eivät sen sijaan voi kumota tai muuttaa tuomioistuimen tai muun viranomaisen antamia päätöksiä eivätkä määrätä vahingonkorvauksia.

Kanteluohjeet oikeusasiamiehelle

Kanteluohjeet oikeuskanslerille

 

Myös ns. erityisvaltuutetut eli yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu , tietosuojavaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu edistävät ja kehittävät ihmis- ja perusoikeuksia omalla erityisalallaan. Lapsiasiavaltuutettua lukuun ottamatta erityisvaltuutetut käsittelevät heille tehtyjä kanteluita.

Vuonna 2012 toimintansa aloittanut Ihmisoikeuskeskus on itsenäinen ja riippumaton asiantuntija, jonka tehtävänä on edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Ihmisoikeuskeskuksen työhön kuuluu tiedotusta, koulutusta, tiedon hankkimista, kokoamista ja välittämistä, yhteistyön rakentamista, aloitteiden tekemistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Ihmisoikeuskeskus ei käsittele yksittäisiä kanteluita tai muita yksittäistapauksia.

Katso myös: valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko ja kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman arviointi.