Asiantuntijakirjoitus: Uudet opetussuunnitelmat toivat lapsen oikeudet kouluarjen ytimeen

Koulujen alku elokuussa 2016 vahvisti lapsen oikeuksien toteutumista. Silloin astuivat voimaan uudet perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat, joissa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella on vahva asema.

Ihmisoikeudet ja lapsen oikeudet oli toki mainittu opetussuunnitelmissa jo aiemminkin, mutta uusissa opetussuunnitelmissa lapsen oikeuksien sopimus on integroitu opetussuunnitelmiin ja avattu koko koulun toimintakulttuuria jäsentäväksi asiakirjaksi. Lapsen oikeudet on nykyään huomioitava sekä oppituntien sisällöissä että koulun kaikessa toiminnassa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet – syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus suojeluun, huolenpitoon ja kehittymiseen sekä lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi – velvoittavat kaikkia lasten kanssa työskenteleviä. Nämä yleisperiaatteet on kirjattu opetussuunnitelmaan.

Ensimmäistä kertaa kouluja selkeästi velvoitetaan tekemään ihmisoikeuskasvatusta. Siinä ei ole kyse vain oppitunneilla tapahtuvasta yksisuuntaisesta tiedon siirrosta. Jotta ihmisoikeuskasvatus todella toteutuu kuten on tarkoitus, täytyy lasten oikeudet huomioida myös esimerkiksi välitunneilla, kouluruokailussa, koulumatkoilla ja retkillä.

Koulun henkilökunta ja opettajankouluttajat ovat avainasemassa lapsen oikeuksien toteutumisessa kouluissa. On tärkeää, että koulun koko henkilökunta on mukana tuomassa lapsen oikeuksia koulun arkeen. Jotta tämä olisi mahdollista, työntekijät tarvitsevat riittävästi perus- ja täydennyskoulutusta ihmisoikeuksista.

Oppimistulokset suomalaisissa kouluissa ovat hyviä. Näistä erinomaisista oppimistuloksista huolimatta moni lapsi viihtyy koulussa huonosti. Kiusaaminen on arkea monelle. Toimintakulttuurin muuttamisella voidaan löytää ratkaisuja näihin puutteisiin.

Esimerkiksi osallisuus ja yhdenvertaisuus on huomioitava kaikessa koulun toiminnassa. Osallisuuden toteutumiseksi ei riitä, että lapset pääsevät valitsemaan aikuisten ennalta määräämistä vaihtoehdoista, oli kyse sitten luokkaretkikohteesta tai välituntitoiminnasta. Lapsille on järjestettävä mahdollisuuksia olla mukana jo toimintojen suunnitteluvaiheessa. Oppilaskunta on yksi osallisuuden menetelmä, mutta osallisuuden toteutumiseksi tarvitaan monenlaisia rakenteita. Lisäksi on tuettava kaikkien, erityisesti eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevien osallisuutta.

Uusi opetussuunnitelma pyrkii aidosti luomaan koulusta paikan, jossa kiusaaminen ja muut ihmisoikeusloukkaukset otetaan vakavasti.  Se ei toteudu, ellei opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa nyt evästetä tekemään tätä työtä.

Milla Aaltonen

kotimaan vaikuttamistyön päällikkö, Suomen UNICEF