Keskeiset YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) (KP-sopimus)

Tullut voimaan Suomen osalta 23.3.1976.

Sopimuksessa turvataan mm. oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen, sanan- ja uskonnonvapaus sekä yksityis- ja perhe-elämän suoja. Sopimus sisältää myös kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun ja rangaistuksen sekä syrjinnän kiellon. Lisäksi sopimuksessa turvataan jokaiselle lapselle ilman syrjintää oikeus suojeluun, rekisteröintiin, nimeen ja kansalaisuuteen.

 

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) (TSS-sopimus)

Tullut voimaan Suomen osalta 3.1.1976.

Sopimuksessa turvataan mm. työhön ja työoloihin, sosiaaliturvaan, ravinnonsaantiin, terveyteen, asumiseen, koulutukseen ja kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Erikseen sopimuksessa turvataan myös mm. lasten ja nuorten suojaa taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä ja terveydelle tai kehitykselle haitalliselta työltä sekä kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin lapsikuolleisuuden ja lasten terveen kehityksen parantamiseksi.

 

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (1951)

Tullut voimaan Suomen osalta 8.1.1969.

Sopimuksessa määritellään kuka on pakolainen ja miten pakolaisia tulee kohdella.

 

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (1965)

Tullut voimaan Suomen osalta 13.8.1970.

Sopimuksen tavoitteena on ehkäistä rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen taikka etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää. Sopimus velvoittaa tuomitsemaan rotusyrjinnän ja sitoutumaan kaikin mahdollisin keinoin ryhtymään rotusyrjinnän poistamiseen.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1979) (Naisten oikeuksien sopimus)

Tullut voimaan Suomen osalta 4.10.1986.

Sopimuksen tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten ja tyttöjen osalta. Sopimus velvoittaa valtioita tuomitsemaan kaikki naisten syrjinnän muodot ja ryhtymään kaikkiin asianmukaisin keinoin poistamaan naisiin kohdistuva syrjintä kaikilla aloilla. Tässä tarkoituksessa valtioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin mm. estääkseen naiskaupan ja naisten prostituutiosta hyötymisen sekä poistaakseen syrjintää osallistumisoikeuksien toteutumisessa, koulutuksen ja terveydenhoidon alalla, työelämässä ja avioliitto- ja perhesuhteissa. Sopimuksessa myös mainitaan nimenomaisesti että lapsen kihlaaminen ja lapsiavioliitto on katsottava mitättömiksi sekä velvoitetaan ryhdyttävän kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin avioliiton solmimisen vähimmäisiän määräämiseksi.

 

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (1984) ja sen valinnainen pöytäkirja (2002)

Tullut voimaan Suomen osalta 29.9.1989.

Sopimuksella velvoitetaan valtio kaikin keinoin ehkäisemään kidutusta ja säätämään kaikki kidutusteot rangaistavaksi.

Sopimukseen liittyy valinnainen pöytäkirja (ns. OPCAT), jolla perustettiin kidutuksen vastaisen komitean alakomitea. Pöytäkirja on tullut voimaan Suomen osalta 7.11.2014. Alakomitea vierailee paikoissa, joissa pidetään tai voidaan pitää vapautensa menettäneitä henkilöitä. Tällaisia paikkoja ovat poliisin säilytystilojen ja vankiloiden lisäksi mm. ulkomaalaisten säilöönottoyksiköt, psykiatriset hoitolaitokset, kehitysvammaisten hoitolaitokset ja lastensuojelulaitokset. Pöytäkirja velvoittaa sopimusvaltioita myös perustamaan tai nimeämään riippumattoman kansallisen valvontaelimen, jolla on vastaavanlainen oikeus tehdä tarkastuksia. Eduskunnan oikeusasiamies on nimetty Suomen kansalliseksi valvontaelimeksi.

 

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ja yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on solmittu vuonna 2006 ja se astui kansainvälisesti voimaan toukokuussa 2008. Suomen eduskunta hyväksyi yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan 3.3.2015. Yleissopimus ja valinnainen pöytäkirja tulivat Suomen osalta voimaan 10.6.2016.

Euroopan unioni on liittynyt sopimukseen ja sopimus tullut voimaan EU:n osalta 22.1.2011. EU on sitoutunut sopimukseen toimivaltaansa kuuluvin osin ja sopimuksen määräyksistä on tullut elimellinen osa EU-oikeutta.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen tavoitteena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Sopimuksen keskeisiä periaatteita ovat itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Sopimukseen liittyy valinnainen pöytäkirja, jolla vahvistetaan yksilön oikeusturvaa mahdollistamalla yksilövalitusten tekeminen vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle.

Sopimuksen 7 artiklassa turvataan vammaisten lasten oikeuksia. Artiklan mukaan sopimuspuolten tulee toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen sen, että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Artiklassa määrätään myös lapsen edun huomioimisesta vammaisia lapsia koskevissa toimissa ja velvoitetaan varmistamaan se, että vammaisilla lapsilla on oikeus ilmaista näkemyksensä vapaasti kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa.

Katso myös YK:n omat verkkosivut (un.org).