Kirjoitus: Sekava valinnanvapaus uhkaa perhepalveluja
Sekava valinnanvapaus uhkaa perhepalveluja
Sote-uudistuksen jälkeen sosiaali- ja terveyspalveluiden on tarkoitus muodostaa aiempaa parempi kokonaisuus. Ihmisten tarpeisiin halutaan vastata kustannustehokkailla ja vaikuttavuudeltaan entistä paremmilla palveluilla. Tavoitteena on myös hyvinvointi- ja terveyserojen pienentäminen.
Lapsiperheiden käyttämistä palveluista maakuntien järjestämisvastuulle ovat hallituksen suunnitelman mukaan siirtymässä muun muassa äitiys- ja lastenneuvolat, kouluterveydenhoitajat ja -lääkärit, perhe- ja kasvatusneuvonta sekä lastensuojelu. Maakuntien vastuulle siirtyvät myös monet koko väestölle suunnatut palvelut, joiden käyttäjien joukossa on paljon lapsiperheitä. Näitä ovat esimerkiksi avoterveydenhuollon palvelut, suun terveydenhuolto, sairaalapalvelut, mielenterveyspalvelut, päihdepalvelut ja vammaispalvelut.
Jo pelkän sote-uudistuksen toteuttaminen on valtava urakka. Valinnanvapausmalli mutkistaa uudistusta entisestään.
Valinnanvapauslain luonnoksen lausuntokierros päättyi maaliskuun lopussa. Lakiluonnosta on arvosteltu keskeneräiseksi ja puutteelliseksi. Näiden puutteiden korjaaminen vaatii perusteellista vaikutusten arviointia.
Valinnanvapausmallista uhkaa tulla liian monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Huonosti toteutettuna malli vaarantaa sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisen.
Valinnanvapausmalli sopii yksittäisiin ja selkeisiin hoitotoimenpiteisiin. Hyväosaisille perheille valinnanvapaus voi avata uusia mahdollisuuksia palveluiden valintaan. Malli sopii kuitenkin huonosti moniammatillista työskentelyä ja pitkäkestoista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuutta vaativiin tilanteisiin.
Valinnanvapausmalli uhkaa hajottaa lasten ja perheiden palvelut hyvin vaikeasti hahmotettavaksi kokonaisuudeksi. Palvelut hajautuvat yhtiömuotoiseen maakunnan tai yrityksen sote-keskukseen, maakunnan liikelaitoksen palvelupisteisiin ja yksityisten tuottajien palveluihin.
Vanhemmilta vaaditaan paljon tietoa, jotta he voisivat tehdä lastensa kannalta rationaalisia valintoja. Huono-osaisilla perheillä ei välttämättä ole kykyä tai mahdollisuuksia parhaiden valintojen tekemiseen.
Kuka vastaa kokonaisuudesta, jos palveluista tulee nykyistäkin hajanaisempia? Esimerkiksi lastensuojelu-, mielenterveys-, vammais- tai päihdepalveluiden asiakkaana olevien perheiden tilanne saattaa olennaisesti heikentyä.
Jatkuvuus on lapsiperheiden palveluissa tärkeää. Se vahvistaa luottamusta asiakkaiden ja ammattilaisten välillä sekä mahdollistaa varhaisen tuen ja ongelmien ennalta ehkäisemisen. Jatkuvuuden merkitys korostuu myös neuvolapalveluissa ja kouluterveydenhuollossa.
Palveluntuottajan valinta alaikäiselle on valinnanvapausmallissa suuri ongelma. Lakiluonnoksen mukaan jo 12 vuotta täyttänyt voisi valita palveluntuottajan, jos hän kykenee ikänsä ja kehitystasonsa perusteella päättämään hoidostaan ja huolenpidostaan.
Säännöksen soveltaminen tulisi olemaan käytännössä erittäin vaativaa. Lapselle on aivan eri asia päättää hoitoonsa liittyvistä asioista kuin vertailla ja valita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajia.
Säännöksessä pitäisi ottaa huomioon lapsen oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Lapselta ei voi edellyttää samanlaista kykyä itsenäisiin valintoihin kuin aikuiselta.
Lapsenhuoltolaki velvoittaa huoltajia turvaamaan lapselle tarpeellisen huolenpidon sekä antamaan tukea kasvuun ja itsenäistymiseen. Lainsäädännön on varmistettava, että lapsen etu on ensisijainen harkintaperuste, kun alaikäiselle valitaan sote-palvelun tuottajaa.
Vaarana on, että hallituksen luonnostelema valinnanvapausmalli vie palveluiden käyttäjät byrokratiamyllyyn, jossa palvelutarvetta arvioidaan eri paikoissa. Sekä hoidon tarve että hoidon antamisesta vastuullinen toimija saatetaan arvioida eri tavoin eri paikoissa. Palveluntuottajalla voi olla omien kustannustensa minimoimiseksi intressi rajata hoidon laajuutta ja lähettää asiakas pois. Tarvittava hoito voi tällöin jäädä saamatta tai viivästyä.
Jotta valinnanvapausmalli saataisiin toimivaksi, lain valmisteluun kannattaisi ottaa aikalisä.
Esa Iivonen
Johtava asiantuntija
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Kirsi Pollari
Erityisasiantuntija
Lastensuojelun Keskusliitto