Ihmisoikeuskasvatus

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 29 artiklassa edellytetään koulutusta, joka kehittää kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan. Sopimuksen 29 artiklan mukaan oppimisen peruspäämäärien tehtävänä on antaa lapselle elämisen taitoja, vahvistaa lapsen kykyä nauttia kaikista eri ihmisoikeuksista ja edistää kulttuuria, johon asianmukaiset ihmisoikeusarvot vaikuttavat. Tavoitteena on voimaannuttaa lasta kehittämällä hänen taitojaan, oppimistaan ja muita valmiuksia, ihmisarvoa, itsetuntoa ja itseluottamusta. Lapsen oikeuksien sopimukseen (artikla 42) sisältyy myös velvoite sopimusta koskevaan tiedottamiseen. Kaikkien lasten kanssa työskentelevien tulisi tuntea lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö ja velvoitteet, jotta lapsen oikeudet voivat toteutua riittävällä tavalla. Näin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on yksi ihmisoikeussopimuksista, josta voidaan johtaa YK:n jäsenvaltioiden velvollisuus järjestää ihmisoikeuskasvatusta ja –koulutusta.

YK:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet vuonna 2012 YK:n ihmisoikeuskasvatusta koskevan julistuksen (ohchr.org), jota pidetään ihmisoikeuskasvatusta koskevan kansainvälisen kehityksen tärkeimpänä asiakirjana. Ihmisoikeuskeskus on kiteyttänyt YK:n julistuksen ihmisoikeuskasvatuksen määritelmän (ihmisoikeuskeskus.fi) seuraavasti:

”Ihmisoikeuskasvatusta on kaikki sellainen koulutus, kasvatus ja tiedotus, joka tähtää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien maailmanlaajuiseen kunnioitukseen, ja joka siten ehkäisee ihmisoikeusloukkauksia. Ihmisoikeuskasvatus antaa ihmisille tietoja, taitoja ja ymmärrystä omien asenteiden ja toimintatapojen kehittämiseksi vahvistamaan ihmisoikeusmyönteistä kulttuuria. Tähän kuuluu sekä omien oikeuksien tunnistaminen, että toisten oikeuksien kunnioittaminen.”

Julistuksen artiklan 2 (2) mukaan ihmisoikeuskasvatuksen sisällöt ja tavoitteet voidaan jakaa kolmeen tasoon. Artiklan mukaan ihmisoikeuskasvatus käsittää:

  • ihmisoikeuksia koskevan kasvatuksen (education about human rights), jolla tarkoitetaan opetusta ihmisoikeuksien perustana olevista arvoista, normeista ja mekanismeista
  • ihmisoikeuksien kautta tapahtuvan kasvatuksen (education through human rights), joka tarkoittaa että kasvatuksen ja opetuksen tulee tapahtua ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla
  • ihmisoikeuksia varten tapahtuvan kasvatuksen (education for human rights), joka tarkoittaa että kasvatuksen ja opetuksen tulee voimaannuttaa yksilöitä siten, että he voivat nauttia omista oikeuksistaan sekä kunnioittaa ja puolustaa muiden oikeuksia.

Tärkeä ohjeistus ihmisoikeuskasvatuksen kannalta on myös Euroopan neuvoston demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta koskeva peruskirja (englanniksi, coe.int), jossa määritellään kasvatus demokraattiseen kansalaisuuteen. Määritelmän mukaan se tarkoittaa koulutusta, kasvatusta, tietoisuuden lisäämistä, tietoa, käytäntöjä ja toimintaa, joilla oppijoille pyritään antamaan tietoa, taitoja ja ymmärrystä ja kehittämään heidän näkemyksiään ja käyttäytymistään siten, että he saavat edellytykset käyttää ja puolustaa demokraattisia oikeuksiaan ja vastuitaan yhteiskunnassa arvostaen monimuotoisuutta ja osallistuen aktiivisesti demokraattiseen toimintaan demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta edistävällä ja suojaavalla tavalla.

Ihmisoikeuskasvatuksen ja demokratiakasvatuksen käsitteiden suhde

Demokratiakasvatus on yksi ihmisoikeuskasvatuksen kanssa läheinen ja osittain päällekkäinenkin käsite. Ihmisoikeuskasvatuksen tavoitteissa on kuitenkin selkeitä omia painotuksia ja se on tietosisällöltään tarkemmin määriteltävissä. Merkittävin ero syntyy siitä, että valtioilla on kansainvälisoikeudellinen velvollisuus ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, suojelemiseen ja turvaamiseen. Tähän sisältyy myös velvollisuus ihmisoikeuskasvatuksen ja –koulutuksen toimeenpanoon.

Ihmisoikeuskasvatuksen tulee sisältyä ja olla osa kaikkea kasvatusta ja koulutusta

Ihmisoikeuskasvatuksen sisältöjen ja tavoitteiden ohella ihmisoikeusjulistuksessa korostetaan, että ihmisoikeuskasvatuksen tulee ulottua kaikille opetusasteille ja -aloille sekä elinikäiseen oppimiseen. Ihmisoikeuskasvatuksen tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista ja se tulee valtavirtaistaa lävitse koko opetuksen ja kasvatuksen päiväkodista kouluun ja oppilaitoksiin saakka.

Myös Euroopan neuvosto on todennut demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta koskevassa peruskirjassa kasvatuksen demokraattiseen kansalaisuuteen ja ihmisoikeuskasvatukseen olevan elinikäinen prosessi. Edelleen peruskirjassa todetaan, että näiden asioiden sisäistämisessä tarvitaan lukuisia sidosryhmiä, kuten päättäjiä, opetusalan ammattilaisia, oppijoita, vanhempia, oppilaitoksia, opetusviranomaisia, virkamiehiä, kansalaisjärjestöjä, nuorisojärjestöjä, tiedotusvälineitä ja suurta yleisöä. Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta ei voi lokeroida ainoastaan koulun toimijoille vaan se vaatii välttämättä laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Kansalaisyhteiskunnalla ja järjestöillä on asiassa merkittävä rooli.

Käytännössä ihmisoikeuskasvatuksen toteutumisessa on kuitenkin ollut haasteita. Ihmisoikeuskeskuksen helmikuussa 2014 julkaiseman selvityksen mukaan (ihmisoikeuskeskus.fi) ihmisoikeuskasvatusta toteutetaan Suomessa varsin monimuotoisesti ja monella taholla. Kenttää leimaavia tekijöitä olivat kuitenkin epäyhtenäisyys ja systemaattisuuden puute. Tätä tukee muun muassa se, että vaikka ihmisoikeuksien edistäminen on kirjattu muun muassa perusopetuksen tavoitteeksi ja opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan, ei se kuitenkaan ole riittänyt varmistamaan ihmisoikeuskasvatuksen toimeenpanoa ja käytännön toteutumista Suomessa. Selvityksen mukaan erityisesti ihmisoikeusnormien- ja mekanismien opetus on usein puutteellista eikä niiden velvoittavuuteen ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Suurena haasteena näyttäytyi ihmisoikeuskoulutuksen puute niin kasvattajien ja opettajien kuin virkamiesten ja viranhaltijoidenkin koulutuksessa. Jotta ihmisoikeuskasvatus nähtäisiin laadukkaan koulutuksen kriteerinä, tulisi myös kasvattajien ja opettajien peruskoulutukseen  sisällyttää opetusta ihmisoikeuskasvatuksesta ja niistä käytännöistä, joilla edistetään lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattujen periaatteiden toteuttamista käytännössä.

Selvityksen yhteydessä julkaistiin ihmisoikeusvaltuuskunnan seitsemän yleisluontoista suositusta (pdf) ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen edistämiseksi Suomessa:

  1. Valtioneuvoston tulee laatia ihmisoikeuskasvatusta ja –koulutusta koskeva toimintaohjelma
  2. Ihmisoikeudet on sisällytettävä kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen
  3. Ihmisoikeuskasvatuksen tulee tukea ja edistää ihmisoikeuksia kunnioittavan toimintaympäristön toteutumista
  4. Opettajien ja kasvattajien ihmisoikeusosaamista on vahvistettava
  5. Viranhaltijoiden ja muiden julkisia tehtäviä hoitavien ihmisoikeusosaaminen on varmistettava
  6. Ihmisoikeusoppimateriaaleja ja -opetusmenetelmiä on kehitettävä
  7. Ihmisoikeusopetusta, -kasvatusta ja -osaamista on seurattava, arvioitava ja kehitettävä

Myös YK:n Lapsen oikeuksien komitea (englanniksi, ohchr.org) on viimeisimmissä Suomelle antamissaan päätelmissä (um.fi) tuonut esille huolensa siitä, että lapsen oikeuksien sopimuksen tuntemus ei ole riittävää Suomessa. Kaikkien lasten kanssa työskentelevien tulisi tuntea lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö ja velvoitteet, jotta lapsen oikeudet voivat toteutua riittävällä tavalla. Lapsen oikeuksien komitea totesi, että lapsen oikeuksien sopimusta koskevaa tiedotusta tulee lisätä ja järjestelmällistä koulutusta toteuttaa lasten parissa työskenteleville ammattiryhmille.

Osallisuuden merkitys

Keskeinen osa ihmisoikeuskasvatusta on oppijoiden kokemus osallisuudesta. Lasten ja nuorten osalta tätä korostaa myös lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artikla. Kaikissa kasvatus- ja opetusympäristöissä pitäisi edistää lasten aktiivista roolia osallistavassa oppimisympäristössä. Lapsen oikeuksien komitea on tuonut esille, että opetusviranomaisten on otettava lasten näkemykset huomioon opetus- ja koulutusohjelmia suunniteltaessa (pdf). Lasten osallistuminen on myös välttämätöntä, jotta luokkaan voidaan luoda sosiaalinen ilmapiiri, joka lisää yhteistyötä ja vastavuoroista tukea. Vain näin lapsilähtöinen interaktiivinen oppiminen voi toteutua. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että ihmisoikeuskasvatuksella voidaan vaikuttaa lasten motivaatioon ja käyttäytymiseen vain, jos ihmisoikeuksia kunnioitetaan niissä instituutioissa, joissa lapset leikkivät ja oppivat yhdessä muiden lasten ja aikuisten kanssa.

Oppijoiden kokemus osallisuudesta korostuu myös demokratiakasvatuksessa. Opetushallituksen Demokratiakasvatusselvityksen johtopäätöksissä ja ehdotuksissa tuodaan selkeästi esille, että konkreettisia toimia oppilaiden todellisen kuulemisen ja osallisuuden varmistamiseksi pitäisi lisätä koulun ja kunnan kaikessa toiminnassa. Selvityksessä myös tuodaan esille, että lasten ja nuorten on saatava osallistua kansalaisyhteiskunnassa käytävään keskusteluun, päätöksentekoon ja toimintaan. Lasten aito kuuleminen ja osallistuminen laajemmin yhteiskunnassa edellyttävät sitä tukevaa asenneilmapiiriä.

Ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia kunnioittavan toimintaympäristön ja -kulttuurin merkitys

Toimintakulttuurilla on suuri merkitys oppilaiden oikeuksien toteutumisessa, vuorovaikutustaitojen ja toisten kunnioittamisen oppimisessa sekä opetuksen tukena. Toimintakulttuuri vaikuttaa siihen toteutuuko opetus ihmisoikeuksia kunnioittavalla ja edistävällä tavalla.

Johanna Lampisen ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen tilaa Suomen perusopetuksessa tarkastelleen artikkelin (pdf) mukaan lasten ja nuorten heikko kouluviihtyvyys, kiusaamisen laajuus, häiriökäyttäytyminen sekä inkluusion ja oppilaiden osallisuuden vähäisyys ovat keskeisiä negatiivisia asioita, jotka tekevät koulun toimintaympäristöstä ongelmallisen ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ja joiden vuoksi ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen tavoitteiden saavuttaminen  on erittäin hankalaa.

Toimenpide-ehdotuksina Lampinen nosti esille muun muassa oppilaiden osallistamisen yhdenvertaisuutta ja laajaa osallistumista korostaen, sekä opettajien pedagogisten toimintatapojen ja ratkaisujen etsimisen ja kehittämisen.

Myös Sisäasianministeriön  Yhdenvertaisuus etusijalle (YES -hanke) -hankkeen selvityksessä syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä (pdf) korostettiin ”ettei mikään syrjinnän vastaisen pedagogiikan keino ole tehokas sinällään, vaan sen tekevät tehokkaaksi keinon hyödyntäjät. Opettajien koulutuksen merkitys on hyvien ryhmienvälisten suhteiden kannalta keskeistä. Olisi lisäksi tärkeää, että koulun normit tukisivat sekä syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinojen suunnittelua ja käyttöä että syrjinnän seurantaa.”

Kasvattajien ja opettajien taitoja ja pedagogista osaamista korostaa myös Erja Rusanen, joka on tarkastellut ihmisoikeuskasvatusta varhaiskasvatuksen näkökulmasta (pdf). Rusasen mukaan alle esikouluikäisen lapsen ihmisoikeuskasvatus on kehityspsykologisesta näkökulmasta paljolti sama asia kuin lapsen kannalta relevanttien ihmisoikeuksien toteutuminen. Tullakseen ihmisoikeuksia edistäväksi, lapsen tulee ensin saada nauttia näistä oikeuksista. Lapsen erityislaatuisuus tulee hyväksyä ja lapsen tulee saada kokemus että hänen erityislaatuisuutensa tuottaa ympärillä oleville iloa. Vaikkakin näkökulma on varhaislapsuudessa, on tämä sovellettavissa hyvin myös vanhempien lasten kohdalla.

Aikuisen tehtävänä on huolehtia lapsen yksilöllisestä ja tasapuolisesta kohtelusta sekä rohkaista lasta osallistumaan eri tilanteissa sekä ohjaamalla lapsia suhtautumaan arvostavasti erilaisiin näkemyksiin. Ystävällinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen ohjaaminen vahvistaa lasten käsitystä omista ja toisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Lasten aloitteisiin vastaaminen, kyky tulkita lasta oikein ja vastata hänen tarpeisiinsa, joustavuus, käytettävissä ja saatavilla oleminen sekä helposti lähestyttävyys muodostavat pedagogisen perustan lapsen psyykkisen kehityksen tukemiselle. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän hänen kuulemisensa edellyttää joustavuutta ja vuorovaikutteisuutta. Jotta lapsi tulisi kuulluksi, edellyttää se myös sellaisen ilmapiirin luomista jossa lapsi kykenee kääntymään aikuisen puoleen missä asiassa tahansa, milloin tahansa. Keskeistä on se miten lapsi kohdataan, miten hänen odotuksensa ja toiveensa tulkitaan ja miten niihin vastataan. Vaikka aikuinen ei tiedostaisi toimintatapojaan, vaikuttaa hän lapseen.

Kasvattajilla ja opettajilla on myös velvollisuus välittää tietoa lapsen oikeuksista sekä työyhteisön sisällä että lasten vanhemmille. Työyhteisössä tulee aktiivisesti edistää ihmisoikeusperustaisen kasvatuksen toteutumista. Nämä voivat liittyä monenlaisiin esimerkiksi lepoon tai ruokailuun liittyviin käytäntöihin. Viime kädessä päiväkodin johtajan tai koulun rehtorin tulee vastata siitä että työyhteisön kaikki jäsenten kasvatuskäytännöt toteuttavat lapsen oikeuksia.

Lähteitä ja materiaalia demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksesta

Jotta ihmisoikeuskasvatus voi vahvistua opetuksessa, tarvitaan paitsi asialle myönteistä ja arvostavaa ilmapiiriä myös selkeitä keinoja, kuinka opettajat voivat konkreettisesti käsitellä ihmisoikeuksia lasten ja nuorten kanssa päiväkodeissa, koulussa ja opiskelussa. Hyvää, konkreettista ja korkealaatuista materiaalia ihmisoikeuskasvatukseen on julkaistu sekä kansallisesti että kansainvälisesti.