Maailman laajimmin ratifioitu sopimus

Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia lapsia, joilla sopimuksen 1 artiklan mukaisesti tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Ikärajasta tehdään kuitenkin poikkeus, jos henkilö maansa lainsäädännön nojalla saavuttaa täysi-ikäisyyden jo nuorempana. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artikla velvoittaa sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien takaamisen kaikille lapsille ilman minkäänlaista erottelua.

Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu (englanniksi, ohchr.org) eli voimaansaatettu ihmisoikeussopimus. Laaja ratifiointi antaa sopimukselle merkittävää poliittista, moraalista ja juridista painoarvoa.

On tärkeää huomata, että ratifioinnin laajuus ei yksistään kerro sopimuksen painoarvosta ja merkityksestä eri jäsenvaltioissa vaan sopimuksen noudattaminen riippuu pitkälti valtioiden halukkuudesta ottaa komitean kritiikki ja suositukset huomioon.

Sopimuksen painoarvoon vaikuttaa osaltaan myös se, että osa sopimuksen ratifioineista valtioista on tehnyt varaumia sopimukseen (englanniksi, un.org). Yleissopimuksen sopimusvaltioilla on oikeus tehdä varaumia yleissopimuksen ratifioinnin tai sopimukseen liittymisen yhteydessä (51 artikla). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaan “Varaumaa, joka ei ole sopusoinnussa tämän yleissopimuksen päämäärän ja tarkoituksen kanssa, ei sallita.” Komitea on esittänyt huolensa siitä, että jotkut valtiot ovat tehneet 51 artiklan 2 kohtaa rikkovia varaumia (pdf). Varaumia tehdessään valtiot ovat vedonneet esim. kansallisen perustuslain, islamin tai perheen ja vanhemmuuden ensisijaisuuteen.

Komitean mukaan lasten ihmisoikeuksien täysimääräinen ja ehdoton kunnioittaminen voidaan varmistaa vain, jos valtiot poistavat varaumansa (pdf). Valtioiden määräaikaisraportteja tarkastellessaan komitea suosittelee johdonmukaisesti varaumien kriittistä tarkastelua ja niiden poistamista. Mikäli valtio päättää säilyttää varauman, komitea pyytää kyseistä valtiota liittämään täydellisen selvityksen seuraavaan määräaikaisraporttiin. Suomi ei ole tehnyt varaumia sopimukseen.

Poikkeuksellisen laaja sopimus

Lapsen oikeuksien sopimus on poikkeuksellisen laaja, kattava ja yksityiskohtainen ihmisoikeussopimus. Sopimus sisältää määräyksiä muun muassa lasten syrjintäkiellosta, oikeudesta omantunnon- ja uskonnonvapauteen, pakolaislasten asemasta, vammaisten lasten oikeuksista, oikeudesta kasvuun ja kehitykseen, koulutuksesta ja tiedotusvälineiden tehtävistä lapsiin liittyen.

Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklat 1–41 ovat sopimuksen ydin, sillä ne käsittelevät sisällöllisiä oikeuksia. Sopimuksen toisessa osassa artiklat 42–45 sisältävät määräyksiä YK:n lapsen oikeuksien komiteasta ja sen tehtävistä ja menettelytavoista sekä sopimusvaltioiden raportointivelvollisuudesta. Artiklat 46–54 käsittelevät sopimukseen liittymistä ja siitä irtisanoutumista, sopimuksen voimaantuloa ja sopimuksen muuttamista.

Sopimuksen ymmärtämisen kannalta lapsen edun ensisijaisuuteen velvoittava 3 artiklan 1 kohta on keskeinen. Sitä on kutsuttu sateenvarjoartiklaksi, sillä lapsen edun toteutuminen (pdf) edellyttää kaikkien lapselle sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista.

Erityisesti lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet (artiklat 2, 3, 6 ja 12) ovat merkityksellisiä lapsen etua punnittaessa ja määriteltäessä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Vaikka sopimuskohta ei sisälly yleisperiaatteisiin, kyse on kuitenkin sopimuksen keskeisestä lähtökohdasta.

Lapsen oikeuksien sopimus sisältää samoja oikeuksia kuin monet muut ihmisoikeussopimukset, mutta lisäksi useita muita nimenomaan lapsia koskevia oikeuksia. Tällaisia lapsia koskevia oikeuksia ovat muun muassa lapsen oikeus ikänsä mukaiseen leikkiin ja virkistystoimintaan (31 artikla), lapsen oikeus erityiseen suojeluun (3 artikla 2 kohta) sekä lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi (12 artikla). Sopimuksessa yhdistyvät keskenään siviili- ja poliittiset oikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ja peruselintasoon liittyvät oikeudet.

Kolme p:tä

Lapsen oikeuksien sopimuksen oikeuksia on luokiteltu useilla eri tavoilla, joista tunnetuin on jaottelu hyvinvointia (provision), suojelua (protection) ja osallistumista (participation) koskeviin oikeuksiin. Usein onkin puhuttu kolmen ”p”:n jaottelusta.

Joskus luokitteluun on lisätty myös neljäs “p” eli “prevention of harm”, jolla on viitattu kaikenlaisen vahingon ja harmin välttämiseen. Mainitut periaatteet kuvaavat lapsen oikeuksien keskeisiä tavoitteita: lasten osallistumisen oikeuden mahdollistumista, syrjinnän kiellon, vahinkojen välttämisen ja välttämättömien tarpeiden turvaamisen.

Lapsen oikeuksien sopimuksen oikeuksien kolmen ”p”:n luokittelu on peräisin Thomas Hammarbergiltä. Hyvinvointiin kuuluvat esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Suojeluun sisältyy lapsen suojeleminen väkivallalta, kaltoinkohtelulta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönniltä ja muulta lasta vahingoittavalta. Kolmas ”p” (participation) pitää sisällään lapsen kunnioituksen ja lapsen kehittyvien kykyjen mukaan vahvistuvan osallistumis- ja itsemääräämisoikeuden.

Lapsen oikeuksien sopimuksen sisällöllisiä oikeuksia voidaan luokitella myös sen mukaan, miten niitä on käsitelty määräaikaisraportointiprosessissa:

-Lapsen oikeuksien sopimuksen kansalaisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat artiklat 7, 8, 13, 14, 15, 16, 17 sekä 37 artiklan a-kohta.

-Perheympäristöä ja sijaishuoltoa koskevat oikeudet: artiklat 5, 18, 9, 10, 11, 27 artiklan 4 kohta, sekä artiklat 20, 21, 25, 19 ja 39.

-Terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa koskevat sopimuksen artiklat 23, 24, 26, 18 artiklan 3 kohta sekä 27 artikla.

-Koulutusta, vapaa-aikaa ja kulttuuritoimintaa koskevat oikeudet: artiklat 28, 29 ja 31.

-Erityisiä toimia lapsen oikeuksien turvaamiseksi:

-Poikkeusoloissa elävät lapset: artiklat 22 ja 38.

-Lapset rikosprosessissa: artiklat 40 ja 37 (a-, b- ja d-kohdat).

-Hyväksikäytön kohteeksi joutuneet lapset ja heidän toipumisensa ja sosiaalisen sopeutumisensa edistäminen: artiklat 32, 33, 34, 35 ja 39.

-Vähemmistöön tai alkuperäiskansaan kuuluvat lapset: 30 artikla.

Lapsen oikeuksien sopimus määrittää vain lasten ihmisoikeuksien vähimmäistason. Sopimuksen 41 artikla velvoittaa siihen, että mikäli sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tai sopimusvaltioita sitovassa kansainvälisessä oikeudessa edistetään lapsen oikeuksien toteutumista paremmin kuin lapsen oikeuksien sopimuksessa, eivät lapsen oikeuksien sopimuksen normit heikennä näitä määräyksiä.

Muodollisesti vastuulliset tahot sopimuksen täytäntöönpanossa ovat sopijavaltioiden hallitukset, joiden tulee ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin sopimuksen oikeuksien toteutumiseksi (pdf). Hallitusten velvollisuutena on huolehtia sopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta ja viranomaisten asianmukaisesta kouluttamisesta sekä varmistaa lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettavuus.

Lainsäädäntö on valtion keskeisin väline varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen lasta koskevissa päätöksentekotilanteissa ja toimissa. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen oikeuksien sopimus tulee panna täytäntöön sisällyttämällä sen keskeinen sisältö lapsia koskevaan lainsäädäntöön.