Uusi vuosi on alkanut, joten nyt on aika toivoa. Porvoon pienen tytön surma ja Mirjamin vuosia kestänyt hyväksikäyttö ilman kenenkään puuttumista ja apua tytölle. Tässä on kaksi esimerkkiä julkisuudessa loppuvuonna 2017 olleista lasten kohtaloista, joiden emme olisi halunneet toteutuvan. Esimerkit ovat graaveja, mutta vain jäävuoren huippu.

Eri tutkimusten mukaan lapset kohtaavat kodeissaan ja lähisuhteissaan jopa enemmän väkivaltaa kuin aikuiset. Lapseen kohdistuneen fyysisen ja henkisen väkivallan lisäksi lapset myös altistuvat aikuisten väliselle väkivallalle kotonaan. Altistuminen väkivallalle on lapsen psyykelle yhtä vahingollista kuin väkivallan kokeminen itseen kohdistuvana. Se myös lisää lasten kokeman väkivallan absoluuttista määrää.

Meillä on paljon tehtävää lapsen suojelemiselta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Työtä riittää valtiolla, kunnilla, sen eri organisaatioilla, järjestöillä ja tietysti myös vanhemmilla. Puutetta on väkivallan tunnistamisessa, sen puheeksi ottamisessa, suorassa auttamisessa ja avun piirin ohjaamisessa. Iso ongelma on myös se, että lapselle ei välttämättä edes ole apua saatavilla. Näistä kaikista voisi kirjoittaa omat bloginsa. Teen valinnan ja otan vain yhden – lapsen kanssa työskentelyn – näkökulman.

 Lasten suojelemisessa väkivallalta olisi tärkeää saada huomio suoraan työskentelyyn lasten kanssa. Vanhempiin on pysyttävä vaikuttamaan, mutta välillinen työskentely ei riitä. Lapset tarvitsevat tulla näkyväksi ja tietoiseksi oikeudestaan olla turvassa ilman väkivaltaa ja apua sitä koettuaan.

Väkivalta/turvallisuustyötä pitäisi lisätä siellä, missä lapset ja nuoret ovat. Turvallisuustyötä voisi tehdä suoraan vauvojen, päiväkoti- ja kouluikäisten lasten ja nuorten kanssa. Väkivalta ja lapsen kokema turvallisuus pitäisi ottaa puheeksi ainakin kaikkien niiden lasten kanssa, joilla tai joiden perheillä on joku pulma tai muu avuntarve.

Näkökulma voi olla myönteinen: olethan turvassa? Mikä lisää turvaasi, mikä sitä voisi uhata? Mikä on mielestäsi väkivaltaa? Oletko joskus pelännyt sitä? Jotta saamme ammattilaiset ja vanhemmat isolla joukolla tarttumaan näihin kysymyksiin ja luomaan turvallisempaa arkea lapsille, tarvitsemme ison ohjelman tämän tueksi. Lape-ohjelmaan emme sitä saaneet, mutta sinne sisään sen voisi lisärahalla vielä leipoa. Väkivaltatyön lapsiosaamisen vahvistamista tarvitaan palveluiden eri tasoille: neuvontaan, ohjaukseen, matalan kynnyksen, vaativan tason ja erityistason palveluihin. Väkivaltatyö läpileikkaa nämä kaikki.

 Väkivaltatyön valtakunnallinen lapsiohjelma on unelma, jonka toivon toteutuvan jo pian. Toivon että toteuttajina olisivat valtio, kunnat, maakunnat ja järjestöt. Meillähän oli 2010-2015 Älä lyö lasta ohjelma. Toisin kuin se, toivon, että tulevaan unelmaohjelmaan saataisiin lapsipainotuksen lisäksi myös rahoitus oikeasti kehittää ja tehdä väkivaltatyötä suoraan lasten kanssa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *