Lastensuojelu ja vammaispalvelu ovat molemmat sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuja sosiaalipalveluita. Sosiaalihuoltolaki velvoittaa arvioimaan tuen tarpeen ja järjestämään tuen tarvetta vastaavat palvelut lapsen edun edellyttämällä tavalla. Palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat sopivia ja riittäviä tuen tarpeeseen nähden ja turvaavat lapselle parhaat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä omien valmiuksiensa mukaisesti. Lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut.

Lastensuojelu ja vammaispalvelu ovat luonteeltaan erilaisia. Lastensuojelun toimenpiteillä pyritään tavoitteellisesti muuttamaan kasvuolosuhteessa, lapsen huolenpidossa tai lapsen käyttäytymisessä oleva tuen tarvetta aiheuttava, lapsen kehitystä ja terveyttä vaarantava tekijä. Lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteitä ei ole tarkoitettu ylläpitäväksi tueksi. Jos avohuollon tukitoimenpiteillä ei päästä lapsen edun mukaisen huolenpidon turvaavaan tavoitteeseen, lapselle on järjestettävä sijaishuolto.

Vammaispalveluiden tarkoituksena taas on muun muassa vähentää vammasta tai sairaudesta yksilölle aiheutuvaa haittaa, ylläpitää toimintakykyä ja mahdollistaa osallisuus yhteiskunnassa.

Lapsen vamma tai sairaus ei saa olla lastensuojelun asiakkuuden yksinomainen syy

Lastensuojelun ja vammaispalvelun välillä on ollut rajakiistoja vähintään sen parikymmentä vuotta, jonka olen toiminut lastensuojelun lakimiehenä. Syystä tai toisesta lasta, jolla on vamma tai sairaus, ei vammaispalveluiden puolella kaikissa tilanteissa mielletä vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin oikeutetuksi henkilöksi. Henkilöksi lapsi muuttuu vammaispalveluissa valitettavan usein vasta, kun hän täyttää 18 vuotta.

Sosiaalihuoltolain tarkoituksena oli varmistaa, että lapsen lastensuojelun asiakkuus ei enää lain voimaantulon jälkeen perustu yksinomaan lapsen vammaan tai sairauteen vaan lasta tuetaan ensisijaisesti sosiaalihuoltolain ja muiden erityislakien mukaisilla toimenpiteillä. Tarkoitus oli hyvä, mutta se ei ole käytännössä toteutunut. Lapsen sairaus tai vamma voi yhä edelleen johtaa lastensuojelun asiakkuuteen, vaikka todellista lapsen kasvuolosuhteeseen tai huolenpitoon liittyvää lastensuojelullista tuen tarvetta ei ole.

Lapsella ja perheellä on oikeus tuen tarvetta vastaavin ja riittäviin palveluihin

Jos palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä todetaan, että lapsen ja perheen lisääntynyt tuen tarve johtuu nimenomaan lapsen vammasta tai sairaudesta, lapsi on sosiaalihuoltolaissa tarkoitettu erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi. Lastensuojelun asiakkuus ei voi perustua yksin siihen, että lapsella on vamma tai sairaus, jonka vuoksi vanhempi tarvitsee yhteiskunnan tukea hoito- ja kasvatustehtävässään – ja on siihen myös oikeutettu. Vanhempaa on tuettava sairaan tai vammaisen lapsen hoito- ja kasvatustehtävässä tuen tarvetta parhaiten vastaavilla riittävillä palveluilla ja tukitoimenpiteillä.

Lapsella, jolla on vamma tai sairaus, on toki yhtäläinen oikeus lastensuojelulain mukaisiin palveluihin kuin muillakin lapsilla, mikäli hän niitä lastensuojelullisesta syystä tarvitsee. Lastensuojelullinen tuen tarve perustuu näissä tilanteissa lähtökohtaisesti lapsen kehitystä tai terveyttä vaarantavaan puutteeseen lapsen kasvuolosuhteessa tai huolenpidossa. Puute voi johtua vanhemman toiminnasta, laiminlyönnistä tai siitä, että hän ei kykene perustason järjestämästä riittävästä ja tarvetta vastaavasta tuesta huolimatta vastaamaan lapsen erityisiin tarpeisiin täysimääräisesti. Vanhemman toimintaan, laiminlyöntiin tai kykyyn lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteillä voidaan vaikuttaa tukemalla, ohjaamalla ja neuvomalla häntä lapsen hoito- ja kasvatustehtävässä. Tavoitteena on poistaa tai vähentää tuen tarvetta aiheuttava lastensuojelullinen puute lapsen kasvuolosuhteesta tai huolenpidosta.

Oikeanlainen tuki edistää lapsen itsenäisiä toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa

Jos lapsella, jolla on vamma tai sairaus, ei ole todellista lastensuojelullista tuen tarvetta, lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteet eivät ole oikeanlaista tukea lapselle. Siksi olisi tärkeää, että vammaispalvelut ottaisivat hyvin varhaisessa vaiheessa vastuun lapsesta, jolla on vamma tai sairaus. Oikea-aikaisilla, riittävillä ja tuen tarvetta vastaavilla vammaispalveluilla voidaan tukea lapsen toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia paremmin ja siten tukea myös lapsen kasvua ja kehitystä kohti aikuisuutta.

Toki yhteistoiminta lastensuojelun kanssa on mahdollista – ja välttämätöntäkin – jos lapsen vamman tai sairauden aiheuttaman lisääntyneen tuen tarpeen lisäksi perheellä on lastensuojelullista tuen tarvetta johtuen vanhempien toiminnasta, laiminlyönnistä tai kyvyttömyydestä tarjotusta tuesta huolimatta vastata lapsen erityisiin tarpeisiin. Lastensuojelullinen tuen tarve ei saa kuitenkaan aiheutua siitä, että perus- ja vammaispalvelujen antama tuki on ollut riittämätöntä tai sopimatonta lapsen ja perheen tuen tarpeeseen nähden tai sitä ei ole ollut ollenkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.