Kolme kouluikäistä lasta istuvat ja katsovat keskimmäisen puhelinta.

Me huoltajat helposti haastamme netissä tapahtuvan vuorovaikutuksen toisarvoiseksi tai joskus haitalliseksi. Olimmepa mitä mieltä tahansa, jo vuosia homma on ollut se, että yhä suurempi joukko iästä riippumatta rakentaa ison osan itselleen merkittävästä vuorovaikutuksesta virtuaalisesti ja etänä. Joskus digitaalinen vuorovaikutus koetaan riittävänä, eikä suhteeseen edes liity odotusta kasvokkain tapaamisesta. Monet, jotka kokevat sosiaalisia tilanteita haastavina, ovat löytäneet digitaalisesta vuorovaikutuksesta tavan ilmaista itseään ja rohkeuden luoda omaa identiteettiään.

Hyvien puolien lisäksi vuorovaikutukseen netissä liittyy kuitenkin isoja haasteita. Vaara, että joku ei ole sitä, mitä antaa itsestään ymmärtää, on suuri. Ensinnäkin luomme itsestämme mieluusti epärealistista kiiltokuvaa ja toisena suurena vaarana on, että jotkut näyttelevät tieten tahtoen jotain aivan toista, kuka milläkin motiivilla.

Huijatuksi, petetyksi, hyväksikäytetyksi ja kaikenlaisen väkivallan uhriksi joutumisen vaarassa ovat erityisesti ne lapset ja nuoret, jotka ovat haastavassa elämäntilanteessa. Yksinäiset tai masentuneet lapset ja nuoret ja he, joilla ei ole luontevia aikuiskontakteja, ovat kaikista haavoittuvimpia uhreja netin väärinkäyttäjille. Jos ihmisellä on polttava tarve kontaktiin toisen kanssa, on ymmärrettävää, että uskoo absurdejakin asioita todeksi. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, ettei uhrin ymmärrystä tai tilannetajua vähätellä tai pilkata.

Meidän aikuisten keinot säilyä mukana lasten ja nuorten digitaalisessa maailmassa ovat rajalliset. Sovellusten ikärajoista kiinnipitämisen lisäksi yksi merkityksellisimpiä asioita on luottamuksen säilyttäminen. Lapsen ja nuoren kanssa luottamusta on rakennettava aktiivisesti ja on oltava avoin digitaalista maailmaa kohtaan. Huoltajana ei saa antautua helppoon höpinään: “En minä pysy enää yhtään perässä, että mitä ne siellä puuhaavat.” On koitettava pysyä. On luotava turvallinen tila lapselle, jotta hän uskaltaa kertoa verkossa tapahtuneista sekä hyvistä, että oudoistakin ja epämiellyttävistäkin asioista, kuten kiusaamisesta ja loukkaamisesta. Jos lapsella tai nuorella on netin käytössä haasteita, on toimintamallimme usein uhata laitteiden takavarikoinnilla tai rajoittaa sovellusten ja netin käyttöä. Silloin syntyy vuorovaikutukseen helposti salailun ja valehtelun ilmapiiri. Tällaisessa ilmapiirissä lapsi ei osaa enää hahmottaa, mistä olisi hyvä kertoa huoltajalle, koska pelkona on laitteen menettäminen.

Vielä yksi asia, johon vanhempina olisi hyvä kiinnittää tietoisesti huomioita on esimerkkimme voima. Verkon kasvottomuus on tuonut mahdollisuuden olla raaempi ja kärkkäämpi. Huomaamatta opetamme omaa suhtautumistamme myös lapsillemme. Aivotutkija Katri Saarikivi antaa kaksi helppoa vinkkiä netissä tapahtuvaan vuorovaikutukseen: Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi sinulle näin ja voisitko sanoa saman toiselle kasvotusten?

Katso video digitaidoista YouTubessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.