Tavallinen aamu päiväkodissa tai koulussa, tavalliset rutiinit ja tutut kasvot. Vai onko sittenkään?
Joku lapsista ei ehkä olekaan herännyt tavalliseen aamuun, vaan on valvonut yön pää täynnä huolta ja pelkoa. Hän on saattanut lastenohjelmien sijaan seurata, kuinka poliisi on pidättänyt hänen vanhempansa ja tehnyt kotietsinnän, jonka aikana on tutkittu kaapit ja viety perheen tietokoneet. Vanhemmatkin ovat voineet olla pelästyneitä ja hädissään, eikä kukaan aikuinen ehkä ole oikein osannut tai huomannut kertoa lapselle, mitä tapahtuu.
Turvallisuus on myös kokemus. Lapsi, jonka vanhempi on epäiltynä tai tuomittu rikoksesta, voi joutua kokemaan turvattomuutta erilaisin tavoin. Jos kodin arjessa ovat rikokset ja päihteet olleet läsnä, siellä on ollut turvattomuutta. Toisissa tilanteissa rikos voi kuitenkin olla perheelle täysi yllätys. Turvallisuuteen liittyy silloin aikuisten kyky ottaa lapsi ja hänen tunteensa huomioon.
Lapsi saattaa olla läsnä, kun hänen vanhempansa pidätetään, mutta vanhempi saattaa myös ”kadota” ja lapselle kerrotaan selitys, jonka aikuiset ensi hädässä pystyvät antamaan. Lapset kuitenkin lukevat aikuisten tunnetiloja, huomaavat muutoksen käytöksessä, kuulevat osia keskusteluista.
Turvallisuus on kokemuksen lisäksi mielikuva. Aikuisen mielikuva voi olla, että lapsi on emotionaalisesti turvassa, kun ei tiedä. Monesti lapsi kuitenkin tietää, tai on muodostanut oman selityksensä tilanteelle – pahimmillaan sen, että vanhempi on kuollut tai hylännyt. Jos lapsella ei ole tilaisuutta tai sanoja puhua asiasta, hän jää yksin tunteidensa kanssa.
Turvallisuutta voidaan rakentaa tunnetaitojen lisäksi esimerkiksi antamalla lapselle lupa ja tilaa puhua ja tunnistamalla erilaisten stereotypioiden vaikutus meihin jokaiseen. Rosvot ja poliisit ovat tavallinen osa lasten leikkejä sekä kaikenikäisten populaarikulttuuria. Joillekin lapsille leikistä tulee totta, kun poliisi tulee kotiin. Kohtaaminen voi olla lapselle traumaattinen ja vaikuttaa jopa siihen, miten hän suhtautuu poliisiin.
Lapset, joiden vanhempi on vankilassa, kantavat huolta ehkä sekä lähivanhemman jaksamisesta että vankilassa olevasta. Huolen lisäksi lapsi voi kokea ikävää. Varhaiskasvatuksessa nykyisin ansiokkaasti tunnistetaan, että lapsella voi ja saa olla päivän aikana vanhempaa ikävä, ja asiasta voi lapsen kanssa päiväkodissa puhua. Mutta jos vanhempi, jota lapsi ikävöi tai josta hän huolehtii, ei olekaan töissä, vaan vankilassa tai ”työmatkalla”, joka kestää vuoden? Myös näihin tunteisiin on aikuisten tärkeä vastata. Jos aikuiset pelkäävät vaikeita asioita, joiden kanssa lapset elävät, kuinka voimme luoda lapselle turvaa?
Vaikeista asioista voi puhua, mutta siihen tarvitaan sanoja. Apuna voi käyttää vaikkapa tätä Miirun isä on vankilassa -videota (Youtube.com), jossa pohditaan vanhemman vankeuden herättämiä tunteita.