Kädet pitelevät keltaista niittyleinikkiä kameran edessä.

Translain uudistuksen valmistelu on vihdoin aloitettu. Tarkoituksena on säätää itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta. Valmistelussa käsitellään myös intersukupuolisten lasten hoitokäytäntöjä. Pelkät hoitokäytäntöjen linjaukset ja suositukset eivät kuitenkaan riitä. Intersukupuolisten lasten oikeuksien toteutuminen on varmistettava lailla. Lääketieteelliset toimenpiteet, jotka eivät ole terveyden kannalta välttämättömiä ja jotka tehdään ilman tietoon perustuvaa suostumusta, loukkaavat lapsen oikeutta keholliseen koskemattomuuteen. Näistä toimenpiteistä johtuen monet intersukupuoliset ihmiset kärsivät aikuisina erilaisista kivuista ja terveysongelmista.

Vahva kansainvälinen tuki intersukupuolisten lasten oikeuksien turvaamiseksi

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on sitoutunut vahvistamaan intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta[i]. STM:n asettaman translain uudistustyöryhmän asialistalla on myös intersukupuolisten lasten hoitokäytännöistä linjaaminen.

Näkemyksemme mukaan intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeus on turvattava lailla. Lukuisat eri toimijat ovat viime vuosina vaatineet intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta loukkaavien terveyden kannalta ei-välttämättömien lääketieteellisten toimenpiteiden lopettamista. YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on nimennyt sukuelinten ”normalisoimiseen” tähtäävän kirurgian yhdeksi kidutuksen muodoksi[ii].

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan tällaiset haitalliset kulttuuriset käytännöt pohjaavat stereotyyppisiin oletuksiin sukupuolesta ja sukupuolirooleista[iii]. Tuoreessa lapsen oikeuksia koskevassa EU:n strategiassa tähdätään siihen, että sellaiset sukupuolipiirteitä muokkaavat leikkaukset ja lääketieteelliset toimenpiteet, jotka eivät ole elintärkeitä ja jotka tehdään ilman lapsen tai vanhempien tietoon perustuvaa suostumusta, saadaan EU-maissa loppumaan[iv].

Miksi tarvitaan lainsäädäntöä intersukupuolisten lasten oikeuksien turvaamiseksi?

Kokemukset sekä Suomesta että ulkomailta osoittavat, että terveydenhuollon ammattilaisille annettavat suositukset eivät riitä, jos halutaan luopua sukupuolipiirteitä muokkaavista itsemääräämisoikeutta loukkaavista lääketieteellisistä toimenpiteistä. Sellaiset toimenpiteet, jotka eivät ole terveyden kannalta välttämättömiä ja tehdään ilman tietoon perustuvaa suostumusta, tulee kieltää lainsäädännöllä.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta suositti jo vuonna 2016, että intersukupuolisten lasten sukupuolipiirteiden kirurgisesta muokkaamisesta pidättäydytään siihen saakka, että lapsi tai nuori pystyy ottamaan kantaa asiaan[v]. Oikeusministeriön vuonna 2019 julkaisema intersukupuolisten ihmisten ja heidän vanhempiensa kokemuksia kartoittanut selvitys kuitenkin osoitti, ettei ETENE:n antama suositus ole muuttanut toimenpidekäytäntöjä[vi].

Selvitykseen haastatellut 2010-luvun loppupuolella intersukupuolisia lapsia saaneet vanhemmat kertoivat, ettei heille ollut annettu riittävästi tietoa päätöksentekonsa tueksi.  Toimenpiteitä oli tehty ilman heidän tietoista suostumustaan ja osa vanhemmista jopa koki, että heitä oli painostettu suostumaan toimenpiteisiin.[vii] Ongelma on yleinen ja hyvin dokumentoitu. EU:n perusoikeusviraston tuoreessa tutkimuksessa 62 prosenttia eurooppalaisista intersukupuolisista vastaajista kertoi, etteivät he tai heidän vanhempansa antaneet tietoon perustuvaa suostumustaan ennen ensimmäistä lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavaa kirurgiaa[viii].

Havainto suositusten riittämättömyydestä on tehty myös Saksassa. Perheministeriön selvitys sukuelinkirurgiatilastoista vuosilta 2005–2014 osoitti selvästi, että intersukupuolisille lapsille tehtävä kirurgia ei ollut kymmenen vuoden aikana vähentynyt, vaikka lukuisat lääketieteen alan sisäiset suositukset olivat tähdänneet juuri siihen[ix].

Myöskään Saksan rikoslailla, joka yleisellä tasolla kriminalisoi tahdonvastaisten ja terveydellisesti tarpeettomien kirurgisten toimenpiteiden tekemisen, ei ollut onnistuttu suojelemaan intersukupuolisia lapsia. Tämän vuoksi Saksassa päädyttiin säätämään laki, joka kieltää sellaiset lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat lääketieteelliset toimenpiteet, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä.[x] Laki tuli voimaan keväällä 2021[xi].

Mitä lainsäädännöllä on turvattava?

Suomessa voidaan ottaa oppia muiden maiden vastaavista lainsäädännöistä, sekä Euroopan neuvoston[xii] ja Euroopan parlamentin[xiii] lainsäädäntöä koskevista suosituksista. Lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat toimenpiteet, jotka eivät ole terveyden kannalta välttämättömiä, on Euroopan maista kielletty lailla Maltalla[xiv], Portugalissa[xv], Saksassa[xvi] ja Islannissa[xvii].

Lääketieteellinen määritelmä siitä, mikä kehollinen variaatio luokitellaan intersukupuolisuuteen kuuluvaksi, vaihtelee. Lakia säädettäessä onkin keskeistä varmistaa, että se turvaa kehollisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden tosiasiallisesti kaikille lapsille. Tähän on Maltan laissa pyritty sillä, ettei laissa käytetä termiä ”intersukupuolinen”, vaan termiä ”sukupuolipiirteet”, jotka laissa määritellään tietyiksi kromosomisiksi, anatomisiksi ja hormonaalisiksi piirteiksi. Näin laki koskee kaikkia, eikä yksinomaan intersukupuolisia ihmisiä.

Toinen tärkeä näkökulma on Maltan ja Islannin lainsäädännön tavoin määritellä edellytykset lapsen sukupuolipiirteitä muokkaaville toimenpiteille sekä arvioinnin kirjaamisen periaatteille. Lainsäädännöllä tulee varmistaa, että terveydenhuollon tilanteissa arvioidaan asiaa aina lapsen edun näkökulmasta.

Lainvalmisteluissa on huomioitava esimerkiksi tilanteet, joissa lapsi antaa oman tietoon perustuvan suostumuksensa sekä toisaalta ne tilanteet, joissa lapsen huoltajat ja hänen hoidostaan vastaava moniammatillinen työryhmä voivat tehdä päätöksen lapsen puolesta. Olennaista näissä päätöksissä on, että ne perustellaan kestävällä tavalla.

Päätöksen perusteluissa on esimerkiksi tuotava esiin, millaisia lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia arvioidaan toimenpiteillä olevan lapsen terveyteen, hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Osana päätöksentekoprosessia vanhemmille ja lapsille on myös taattava pääsy asianmukaiseen neuvontaan, psykososiaalisen tukeen ja vertaistoimintaan.

Terveydenhuollossa ei ole aina ollut selkeää, mikä on lapsen terveyden kannalta välttämätöntä hoitoa. Intersukupuolisten lasten vanhemmille on suositeltu leikkauksia esimerkiksi perustelemalla, että näin voidaan ehkäistä lapsen kiusaamista tulevaisuudessa. Epäselvyyksien välttämiseksi lakia valmisteltaessa on huomioitava, että sosiaalisia tai psykososiaalisia syitä ei tässä yhteydessä voida käyttää terveysperusteina.

Tarvitaan myös tietoa ja monialaista yhteistyötä

Terveydenhuollossa tarvitaan muutosta niin tiedon kuin asenteiden tasolla. Terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta intersukupuolisuudesta ja intersukupuolisten lasten hyvinvoinnin edellytyksistä ja oikeuksista on lisättävä. Asianmukaisen intersukupuolisuutta koskevan tiedon saanti on myös turvattava intersukupuolisille ihmisille sekä intersukupuolisten lasten vanhemmille.

Lisäksi intersukupuolisten lasten turvallisuuteen vaikuttaa myös muun kuin terveydenhuollon ammattilaisten riittävä tieto intersukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta, erimerkiksi päiväkodeissa, oppilaitoksissa, sosiaalipalveluissa sekä harrastusten parissa.

Intersukupuolisuuteen liittyvää stigmaa ja hiljentämistä purkamaan pyrkivien järjestöjen toiminta on ensiarvoisen tärkeää intersukupuolisten näkyvyyden oikeuksien puolustamisen kannalta. Näiden järjestöjen toiminnan turvaaminen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on tärkeää.

 

Blogikirjoitus on jatkoa aiemmalle blogikirjoitukselle Intersukupuolisilla lapsilla on oikeus keholliseen koskemattomuuteen, 27.1.2021. 


Lähteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.