Lapsi seisoo takaapäin kuvattuna tienristeyksessä hartiat lysyssä.

”Mä kiusaan sua vain vähän.”

Ainoan kaverin suusta päässyt lupaus palaa edelleen ystäväni mieleen, kun puhe kääntyy lasten keskinäiseen kiusaamiseen ja väkivaltaan. Lupauksesta on jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta se sinetöi hetken, jolloin ystäväni ymmärsi kouriintuntuvalla tavalla olevansa tuomittu kiusaamiseen, johon kukaan ei tulisi puuttumaan. Tuohon aikaan, 80-luvulla, kiusaaminen oli vielä kuin lapsuuteen kuuluva kohtalo, johon joidenkin vain täytyi alistua. Lupauksen tehnyt kaverikin siirtyi pysyvästi kiusaajien leiriin, sivustakatsojaksi, joka antoi kiusaamiselle hiljaisen hyväksynnän. Aikuiset eivät puuttuneet kiusaamiseen koskaan.

Kiusaaminen on jättänyt ystävääni pysyvät haavat. Pahinta on ollut yksinäisyys. Kokemus siitä, ettei ole kiinnostava, merkityksellinen tai tärkeä. Ettei ole ketään, kenelle kertoa omista ajatuksista tai jonka kanssa tehdä asioita yhdessä. Yksinäiset välitunnit, illat, viikonloput ja syntymäpäivät. Vanhempien taholta heijastuva sääli, joka vuosien saatossa muuttui ärtymykseksi. Ystäväni etsii edelleen vikaa itsestään, vaikka vika on ollut meissä muissa. Kokemuksilla on ollut vaikutusta itseluottamukseen, ryhmässä olemiseen ja sosiaalisiin suhteisiin myös aikuisuudessa.  Pahimmillaan huonommuuden tunne ja yksinäisyys ajavat epätoivoisiin tekoihin tai ihmissuhteisiin, joissa kaltoinkohtelu jatkuu.

Suomen lainsäädännössä on yksi erityisen kaunis kohta. Siinä todetaan, että lapsen on saatava osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Aikuisten tehtävänä on huolehtia, että aikuiset ja lapset kohtelevat toisiaan kunnioittavasti, että jokainen lapsi pääsee osaksi ryhmää ja että opimme ymmärtämään ja arvostamaan ihmisten erilaisuutta sen kaikissa muodoissaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimus kieltää ehdottomasti kaiken syrjinnän ja lapsiin kohdistuvan väkivallan. Lapsen oikeuksien komitea määrittelee väkivallan laajasti, ja se pitää sisällään niin laiminlyönnin, kuin ruumiillisen, henkisen ja seksuaalisen kaltoinkohtelun eri muodot.

Syrjimättömyys ei kuitenkaan ole vain syrjinnän kieltämistä, vaan sen edistämistä, että jokainen pääsee osalliseksi yhteisön sosiaalisista siteistä ja hyvinvoinnista. Siksi syrjimättömyys edellyttää yhteiskunnalta ja yhteisöiltä aktiivisia toimia yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja ystävyyden edistämiseksi.

Ihminen on biologisena olentona taipuvainen suosimaan itsensä kaltaisia ihmisiä. Ihminen on kuitenkin psykososiaalisesti älykkäämpi kuin muut nisäkkäät. Me opimme uusia asioita, me voimme tehdä valintoja ja meillä on eettistä harkintakykyä: kykyä nähdä oikeaa ja väärää sekä punnita tekojemme seurauksia. Sen vuoksi meillä on kaikki taito ja valta maailmassa hyväksyä erilaisuus, lopettaa kaikkinainen syrjintä ja pysäyttää väkivalta.

Muutos lähtee sinusta ja siitä yhteisöstä, jossa elät. Voitte yhdessä päättää, että meillä ei kiusata, meille ovat tervetulleita kaikki, eikä meillä kukaan jää yksin. Sinä voit olla se, joka toteaa koulumatkalla toiselle, että ”mä olen sun kanssa.”

Elina Pekkarinen

  • Tutustu Lapsen oikeuksien viikkoon ja vuoden 2021 lapsen oikeuksien viestinnän teemaan osoitteessa lapsenoikeuksienviikko.fi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.