Lapsen oikeuksien sopimus tuli Suomessa voimaan vuonna 1991. Sen jälkeen on tapahtunut paljon hyvää kehitystä. Lasten kuolleisuus on laskenut. Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on vähentynyt. Lasten alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat vähentyneet. Suuri kulttuurinen muutos on, että lasten osallisuutta ja kuulemista arvostetaan enemmän kuin ennen. Se, että lapset nähdään oikeuksien haltijoina, vahvistaa heidän oikeuksiensa toteutumista.
Lasten oikeuksien toteuttamisen on elettävä ajassa. Perheiden monimuotoistuminen ja monikulttuurisuus näkyvät lasten arjessa aivan eri tavalla kuin vielä 1990-luvun alussa. Digitalisaatio tuo lasten arkeen paljon mahdollisuuksia, mutta myös uusia haasteita, kuten nettikiusaamisen, nettiriippuvuuden tai altistumisen seksuaalisen väkivallan uhalle netissä.
Lasten oikeuksien toteutumisen suurena haasteena on eriarvoistuminen. Lasten hyvinvointi eriytyy ja eriarvoistuu ja monen lapsen arjessa ongelmat ovat kasautuneet. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt työmarkkinoiden muuttuessa ja perhe-etuuksien heikentyessä. Varhaisen ja riittävän tuen puuttuminen on johtanut siihen, että lastensuojelun tarve ja kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat lisääntyneet.
Yhteiskunnan resurssit ja päätökset niiden jakamisesta vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Päiväkodit, koulut ja vapaa-ajan palvelut ovat lasten tärkeitä kasvuympäristöjä. Niihin kohdistuvat leikkaukset tuntuvat ja näkyvät lasten arjessa. Peruskoululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet ja koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt. Pojat jäävät oppimistuloksissa selvästi jälkeen tytöistä.
Erityisen suurena haasteena on nuorten mielenterveys. Teini-ikä erilaisine sosiaalisine suorituspaineineen on tullut entistä haasteellisemmaksi elämänvaiheeksi. Tämä näkyy mielenterveyspalveluiden tarpeen ja kysynnän kasvuna. Mielenterveyspalveluiden saatavuudessa on kuitenkin ongelmia. Avohoito on myös usein liian kevyttä eikä vastaa nuoren tarpeita.
Vähemmistöryhmiin kuuluviin lapsiin, kuten vammaisiin lapsiin ja maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin kohdistuvaa syrjintää ei ole tehokkaasti ehkäisty. Kouluterveyskyselyn mukaan syrjivää kiusaamista kokee yli 40 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista, toimintarajoitteisista ja ulkomailla syntyneistä nuorista.
Suomessa lasten oikeuksien toteutumista heikentää julkisen vallan päätöksenteon lyhytjännitteisyys, epäjohdonmukaisuus ja hajanaisuus. Suomen lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen edun ensisijaisuuteen eikä periaatetta oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
Päätösten vaikutukset lapsiin jäävät usein arvioimatta tai arvioinnin tulokset jätetään huomiotta. Päätöksiä ohjaa lyhyen aikavälin talousnäkökulma, mikä heikentää lasten oikeuksien toteutumista.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet eivät toteudu itsestään. Tarvitaan oikeuksien aktiivista toimeenpanoa. Avainasemassa ovat lainsäädäntö, julkisten varojen kohdentaminen lasten oikeuksien toimeenpanoon sekä lapsen oikeuksia kunnioittava toimintakulttuuri kaikissa lasten kasvu- ja kehitysympäristöissä. Lasten arvostaminen ja heidän äänensä kuuleminen ovat lapsiystävällisen yhteiskunnan lähtökohtina.
Suomeen tarvitaan lapsen oikeuksien sopimukseen nojaava lapsistrategia, joka ohjaisi lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevaa päätöksentekoa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on sellaista Suomelle suositellut. Ruotsissa vastaava strategia on ollut jo useita vuosia.
Jees kivaa