Tämän vuoden Lapsen oikeuksien viikon teema Lapsen oikeus olla oma itsensä, koskettaa jokaisen lapsen ja nuoren elämää. Jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen itsensä omien mielipiteidensä sekä kiinnostuksen kohteidensa kanssa. Meidän aikuisten tehtävänä on tukea lapsia tässä asiassa sekä näyttää heille esimerkkiä omalla toiminnallamme.

Viime syksynä Pienperheyhdistyksen Pikkuparlamentin osallistujat kirjoittivat lapsen oikeuksien sivustolle blogin aiheesta: Lapsia pitäisi kuunnella niitä koskevissa asioissa”. Halusimme myös tänä vuonna saada esiin lasten ja nuorten näkökulmia tämän vuoden teemaan. He kuitenkin ovat omien kokemustensa kautta parhaita asiantuntijoita. Näin ollen tässä blogissa kuulemme lasten ja nuorten tärkeitä ajatuksia aiheeseen liittyen.

Lapset mukana vaikuttamassa

Pyrimme toiminnassamme Pienperheyhdistyksessä osallistamaan myös lapset mukaan vaikuttamistoimintaan heille sopivilla tavoilla. Lapsille on järjestetty oma vaikuttamisryhmä Pikkuparlamentti, mutta tämän lisäksi haluamme myös tuoda vaikuttamisen osaksi kaikkea toimintaamme. Yhdessä lasten ja nuorten kanssa keskitymme heitä kiinnostaviin asioihin ja tuemme heitä toimimaan omien vahvuuksiensa mukaisesti.

Yhdistyksen Painopistepäivillä ollessamme, pohdin yhdessä lasten ja nuorten kanssa, mitä heille tarkoittaa oikeus olla oma itsensä sekä minkälaisissa tilanteissa tämä oikeus on heidän kokemuksensa mukaan vaarantunut. Mukana keskustelemassa aiheesta olivat muun muassa 10-vuotias Hilda-Viola, 12-vuotias Kaarlo ja 15-vuotias Eino. He pohtivat asiaa niin oman elämänsä kuin yhteiskunnankin kautta.

Lasten ja nuorten ajatuksia aiheesta oikeus olla oma itsensä

Kyselin lapsilta ja nuorilta, mitä heille tuli mieleen lapsen oikeudesta olla oma itsensä ja miten asia näkyy heidän elämässään. Hilda-Viola ja Kaarlo kirjoittivat ajatuksiaan, Eino taas kertoi omista kokemuksistaan. Mieleen tulleet aiheet liittyivät vahvasti ulkonäköön, mielipiteen vapauteen ja syrjimättömyyteen, ennakkoasenteisiin ja lokerointiin, harrastamiseen sekä elämänvalintoihin ja uskontoon.

Ulkonäkö

  • Oikeus laittaa sellaiset vaateet, mitkä itse haluaa ilman, että joku kiusaa.
  • Toisten ulkonäköä ei saa kommentoida.
  • Jokainen saa näyttää omalta itseltään eikä se kuulu kenellekään muulle.
  • Ei saa tuomita ketään ulkonäön perusteella. Hyvälle kaverille voi kriittistä palautetta antaa esim. sukat eivät sovi asuun. Erityisesti sellaisia asioita, mihin ei itse voi vaikuttaa esim. ihonväri, ei saa kommentoida.

Vapaus omaan mielipiteeseen

  • Kaikki saavat olla omaa mieltä ilman että jää ulkopuolelle.
  • Kaikilla on omat lempiaineet. Niitä pitää kunnioittaa. Esimerkiksi musiikin tunnilla osa tykkää laulaa, mutta osa katsoo vaan halveksien, jos ei itse tykkää.

Syrjintä ja asenteet

  • Perhe, jolla ei ole niin paljon rahaa kuin jollain muulla perheellä, ei heitä saa halveksua esimerkiksi vaatteiden takia
  • Jos itse ei ole hyvä jossain, mutta joku toinen on parempi, ei siitä saa alkaa kiusaamaan tai ilkkumaan
  • Tyttöjä ja poikia ei saa lokeroida.

Harrastaminen

  • On ihan ok, jos ei ole harrastuksia tai sitten harrastaa todella paljon.
  • Ei saa pakottaa harrastukseen, mihin ei halua. Vanhemmat eivät saa pakottaa tekemään asioita, joita ei halua (esim. harrastaminen).

Uskonto

  • Saa uskoa sellaisiin asioihin ja jumaliin johon haluaa. Uskonvapaus.

Eino myös kertoi kaksi omakohtaista kokemusta siitä, miten vanhempi voi yrittää vaikuttaa nuoren oikeuteen olla oma itsensä:

”Juttelin yks päivä isäni kanssa, jonka kanssa mä en oo hirveesti tekemisissä. Se on ollut yliupseeri tai joku sellainen armeijassa, ja mä kerroin sille, että mua ei kiinnosta yhtään asepalvelus. En siis usko meneväni armeijaan. Se sano mulle, että jos et mene armeijaan niin silloin sinä et myöskään ole poikani. Sama juttu myös baletin harrastamisen kanssa. Jalkapalloon tai jääkiekkoon voin sut viedä, mutta balettiharrastuksia en tue. Siinä mulla tuli sellanen fiilis, että tässä nyt ihan selvästi vanhempi yrittää muokata lapsesta jotain sellasta, mitä se ei ole. Sellaiseksi, mitä aikuinen ite haluaa tehdä siitä lapsesta itselleen. Se oli todella tyhmä juttu. Vanhemmat ei sais todellakaan sanoa niin. Ei se mun suuntautumista armeijaan mitenkään muuttanu ainakaan, ei vieläkään ole aikeena armeijaan mennä. Kyllä se siinä tilanteessa pisti miettimään paljon. Mun äiti kenen kanssa mä asun ja sisko, niin ne on hyvin suvaitsevaisia kaikkeen. Äiti aina hokee, että antaa kaikkien kukkien kukkia, niin sen takia en oo ikinä miettiny, että mun pitäis itteäni muuttaa kenenkään muun takia”.

Kaikki lapsilta ja nuorilta esiin tulleet ajatukset olivat todella fiksuja ja tärkeitä. Mukana olleiden lasten ja nuorten tärkein viesti meille kaikille oli, että annetaan kaikkien ihmisten olla juuri sellaisia kuin he ovat ja hyväksytään heidät kaikki aivan omina itsenään.

Hilda-Viola, Eino ja Kaarlo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.