Bures! (tervehdys pohjoissaameksi)

Jos lapsilta kysytään tulevaisuudesta, se tuntuu olevan kovin kaukana, valovuosien päässä. Lapset elävätkin hetkessä, niin kuin meidän kaikkien tulisi tehdä. Hetkessä eläminen on merkki siitä, että olemme olemassa. Kuitenkin meillä aikuisilla tulisi olla kyky arvioida tulevaisuuden tuomia haasteita ja toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Täällä pohjoisessa, saamelaisten kotiseutualueella, kulttuurin ja kielen säilymisen kannalta täytyy olla lyhyen ja pitemmän aikavälin tavoitteita.

Kieli on mieli

Saamelaisilla on oma kieli ja kulttuuri, ja perustuslain 17 § 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tänään, vuonna 2020 voidaan todeta, että asiat ovat edenneet ja toisaalta myös jääneet “junnaamaan” paikoilleen.

Saamelaisten kotiseutualueen lapset ja nuoret asuvat seudulla, jossa matkat ovat pitkiä, mutta niihin on totuttu. Joka tunturin tai tievan takaa ei löydy elokuvateattereita, jääkiekkohalleja ja taidemuseoita puhumattakaan vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksista omalla äidinkielellään koltan-, inarin- tai pohjoissaameksi.

Saamen kieli ei ole vain tekninen kommunikaatioväline, jonka tulevaisuudessa voidaan turvata vain koulun tarjoaman opetuksen kautta. Saamen kieli on osa saamelaiskulttuuria ja perinteistä tietoa. Saamen kieli on hyvin rikas ilmauksiltaan, jo pelkästään luonnon ilmauksien ja ilmentymien kuvaavia sanoja on todella runsaasti. Saamen kielet ovat uhanalaisia kieliä.

Viime vuonna vietettiin YK:n alkuperäiskansojen kielivuotta. Saamelaisten oma poliittinen elin saamelaiskäräjät osallistui teemavuoden markkeeraamiseen. Teemavuoden tarkoitus oli kutsua kaikkia osallistumaan teemaviikolle esimerkiksi järjestämällä tapahtumia tai kampanjoita sekä tuomalla saamen kieliä esille eri tavoilla. Saamen kielten ja lasten oikeuksien viikkoa vietetään tänä vuonna lokakuussa, samalla viikolla 43. Kyseisellä viikolla annamme tilaa, aikaa ja näkyvyyttä lapsille ja kielille. Sekä lapset että kielet ovat haavoittuvaisessa asemassa.

Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtaja Per Olof Nutti kiteyttää Inarilainen-lehdessä 26.8.2020: “Kieli on pääsylippu elämään. Lasten ja nuorten kielitaidolla voimme varmistaa, että uhanalaiset kielet säilyvät, sillä lapset ovat kielten kautta tulevia kulttuurin kantajia.”

Kieli tarvitsee tunnustusta ja hyväksyntää. Hyväksyntä on näkymistä ja kuulumista yleisellä tasolla, valtakunnallisilla areenoilla mutta myös viranomaisissa, päätöksenteossa. On arvokysymys, nähdäänkö alkuperäiskansojen kielen elvyttäminen tai säilyttäminen tärkeänä. Valitettavasti joskus kuntien päätöksenteon vaakakupeissa keikkuvat saamen kielen vahvistaminen ja kunnan taloudellinen tilanne.

Lapsen perspektiivistä oman äidinkielen kuuluminen ja näkyminen luo turvallisuutta. Joskus jotakin tavallisesta päivästä poikkeavaakin tapahtuu, kuten loppuvuodesta 2019, kun Walt Disney Productions julkaisi uuden elokuvan Frozen II myös saamen kielellä. Elokuvayhtiön yhteistyö kaikkien pohjoismaiden saamelaiskäräjien ja yksittäisten saamelaisten kulttuurin asiantuntijoiden kanssa näkyi lopputuloksessa ja elokuvan sisällössä selkeästi. Saamelaiset olivat mukana vaikuttamassa elokuvaan alusta alkaen. On merkityksellistä, että kieli ja kulttuuri tunnustetaan laajasti ja julkisesti. Tämä vaikuttaa myönteisesti lapsen kulttuuri-identiteettiin.

Mitä se voi tarkoittaa pienen ihmisen elämässä, kun oma kieli saa kuulua ja näkyä ja sekin kelpaa? On erityisen tärkeää, että suurten hankkeiden suunnitteluvaiheessa ja toteutuksessa alkuperäiskansoja kuullaan ja heillä on oikeus vaikuttaa ja tuoda omat näkemyksensä asiasta.

Saamelaislapset ja nuoret saavat opetusta omalla kielellään. Myös saamen kielipesätoimintaa on käynnistetty puhujien määrän kasvattamiseksi ja siten kielen elvyttämiseksi. Etenkin inarinsaamelaiset ovat onnistuneet kielenelvytystyössään erinomaisesti. Uhanalaisista kielistä puhuttaessa täytyy opetuksen järjestäjän sitoutua lasten ja nuorten opetuksen järjestämiseen ja parhaimpien mahdollisten oppimisedellytysten saavuttamiseen ja samalla pitkäjänteiseen kielen elvytystyöhön. Ilman saamen kielen opetusta ja luonnollista kielenkäyttöympäristöä saamelaisten lasten saamen kielen taito köyhtyy ja lopulta katoaa. Kieli tarvitsee elvytystoimia säilyäkseen.

Koti on luonnossa

Alkuperäiskansaopetuksessa painotetaan ympäristön, luonnonilmiöiden ja luonnossa liikkumisen opettamista. Näiden menetelmien avulla opetetaan ympäristöön liittyvää terminologiaa, historiaa, elinkeinotaitoja ja luontosuhdetta. Saamelaisessa lastenkulttuurikeskuksen toiminnassa on aina painotettu omaa ongelman ratkaisun ja pärjäämisen taitoa. Joskus jopa tulen sytyttäminen on enemmän kuin taidetta. Perheiden yhteisölliset tapahtumat liittyvät saamelaiselinkeinoihin ja esimerkiksi porotöissä tämä tulee esille selkeästi. Lapset ja naiset ovat tasavertaisesti osana yhteisöä ja osallisuutta töihin yhdessä. Vasanmerkitys on yksi kesän kohokohta. Omat lapsenikin odottavat tätä aikaa ja tietyllä tavalla valmistautuvat ja puhuvat etukäteen vasanmerkitys-paikoista, poroista, sukulaisista ja opettelevat poron korvamerkkien tunnistamista. Koti on elämäntavassa, joka on säilynyt sukupolvelta toiselle ja joka määrää vuoden päivien tahdin ja ryhdin.

Saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapää on kiteyttänyt ajatuksen runossaan ”jutaavasta kodista”, joka seuraa sinua mihin ikinä menetkin ja kodista, joka on sydämessä ja tunteessa eikä fyysisessä rakennuksessa, talossa tai kodissa. Itse asiassa runo jatkuu tarkalla kuvauksella porokoirien haukunnasta, saamenpukujen helmojen liikkeestä, suopungin viheltävästä äänestä sitä heittäessä.

Mu ruoktu lea mu váimmus ja dat johtá mu mielde.” (Nils-Aslak valkeapää 1985)

Koti on holistinen kuten saamelainen maailmankuvakin. Kaikki elämän osa-alueet ovat sidoksissa yhteen ja luonnon kiertokulku sitoo ihmiset elämään. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuu saamelaisia lapsia ja nuoria. Kulttuurin siirtäminen on haasteellisempaa urbaanissa kaupunkiympäristössä. Saamelainen kulttuuriympäristö puuttuu ja kielen puhujia on entistä vähemmän. Yhteisön aktiivisuus nousee arvoon ns. citysaamelaisten arjessa. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvien lasten ja nuorten tavoittaminen on haaste. Toteutuvatko saamelaisten lasten ja nuorten oikeudet saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella?

Saamelaista lastenkulttuuria ja oikeuksia

Saamelaista lastenkulttuuria on saamelaisten kotiseutualueella jo viisitoista vuotta. Näihin vuosiin liittyy menetyksiä, mutta myös uusia käytäntöjä. Suurimmat menetykset ovat kulttuurikasvattajat, ikäihmiset, jotka ovat tärkeimpiä perinteisen tiedon haltijoita perinteisen tietojen, taitojen siirtämisessä ja tarinankertojina. Taitavat ja luovat nuoret ovat osaltaan paikanneet sitä vajetta, jota menetämme ikääntyvien saamelaisten osalta. Näin kuuluukin olla, kulttuurin tulevaisuus ja jatkuvuus täytyy turvata. Lastenkulttuurikeskus on mahdollistanut saamelaislasten ja -nuorten tasavertaiset mahdollisuudet saamenkieliseen kulttuuritoimintaan. Lastenkulttuurikeskus paikkaa myös saamenkielisen vapaa-aikatoiminnan ja harrastusmahdollisuuksien vajetta, mitä saamelaisten kotiseutualueen kunnat eivät pysty lapsille ja nuorille tarjoamaan. Kunnat osallistuvat lastenkulttuurikeskuksen rahoitukseen ja jokaisen saamelaiskunnan alueen lapset ja nuoret pyritään tavoittamaan ja osallistamaan toimintaan.

Saamelainen lastenkulttuurikeskus Mánnu vahvistaa saamelaisnuorten kulttuuri-identiteettiä, lisää saamelaisen perinteisen tiedon ja taidon arvostamista, omaksumista sekä mahdollistaa sukupolvien välisiä yhteisöllisiä toimintamuotoja. Mánnun tavoitteena on tuoda nuoria saamelaistaiteilijoita näkyviin toiminnan kautta. Lastenkulttuurikeskus luo lapsille luonnollisia saamen kielen käyttötilanteita, lisää tietoa muista alkuperäiskansoista, ehkäisee syrjäytymistä ja ohjaa toiminnallaan lapsia ja nuoria luovaan itseilmaisuun. Kulttuuri- ja taidekasvatusta kehitetään paikallisten, alueellisten ja pohjoismaisten toimijoiden yhteistyön kautta. Työpajoja ja kulttuurikasvatusta eri toimintojen kautta viedään suoraan sinne, missä kohderyhmät ovat: kouluihin, kielipesiin ja varhaiskasvatusyksiköihin.

Onneksi suoranaista vihapuhetta ei saamelaislapset nykyään koe, mutta se, mitä tapahtuu epäsuorasti saamelaisasioiden puimisessa erilaisilla sosiaalisen median keskustelupalstoilla ja poliittisessa päätöksenteossa, vaikuttaa nuorten ajatusmaailmaan. Lapsistrategian 2040 valmistelu on aloitettu ja ministeriöt ovat sitoutuneet tähän. Tavoite onkin hieno: lasten oikeuksia kunnioittava yhteiskunta. Strategian valmistelu on osallistavaa ja haluan osaltani vaikuttaa siihen, että saamelaisperheet, nuoret ja lapset ovat strategian valmistelussa mukana.

Kun saamelaiset lapset ja nuoret saavat elää puhtaassa luonnossa, opiskella kyläkoulussa, olla mukana vaikuttamassa ja rikastuttaa saamen kielitaitoa yhdessä käsityön tekijöiden, elinkeinon harjoittajien, taiteilijoiden ja ikäihmisten kanssa suurena perheenä. Se lujittaa lasten ja nuorten juuret syvälle omaan maahan. Silloin kasvaminen valoa kohti on mutkatonta. Ja oksat kasvavat ja haarovat ylöspäin kauniisti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.