Koronaviruspandemian myötä käyttöön otetut rajoitukset vaikuttavat merkittävästi lapsiin ja lasten oikeuksien toteutumiseen. Lasten oikeudet ja erityinen asema jäävät kuitenkin helposti sivurooliin poikkeusoloissa. Näkökulma rajoitustoimiin on usein painottunut muihin asioihin kuin lasten aseman ja oikeuksien turvaamiseen.

Tämä siitä huolimatta, että lasten oikeus koulutukseen ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on vaarantunut poikkeusolojen rajoitusten seurauksena.

Erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten tilanne voi vaikeutua merkittävästi. Viime päivinä etäopetusta koskevassa keskustelussa on painotettu, että valtaosa koululaisista selviytyy hyvin koulutehtävistään. Mutta entä lapset, joille etäopiskelu tuottaa syystä tai toisesta suuria vaikeuksia? Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida rakentaa vain hyvin pärjäävien ihmisten tarpeista käsin. Emme saa tuudittautua ”keskimääräisesti hyvin” -ajatteluun, jossa sivuutetaan heikommin pärjäävien ihmisten tilanteet.

Varhaiskasvatuksella muitakin kuin työvoimapoliittisia tehtäviä

Etäopetus on synnyttänyt huolta lapsista, joiden kasvuympäristö sisältää hyvinvoinnin uhkia. Näiden lasten olisi tärkeää päästä kouluun ja saada sieltä tukea ja voimavaroja.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja on karsittu tuntuvasti, vaikka niiden tarve on todennäköisesti normaalioloja suurempaa. Koronakriisin myötä on myös unohdettu, että varhaiskasvatuksella on muitakin kuin työvoimapoliittisia tehtäviä. Varhaiskasvatus turvaa lasten osallistumista, oppimista, kehittymistä ja hyvinvointia sekä tarjoaa lapsille turvallisen kasvuympäristön.

Opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyviä rajoituksia käsitellessään perustuslakiavaliokunta painotti, että lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattujen velvoitteiden tulee toteutua koko lapsiväestön ja jokaisen lapsen elämässä (PeVM 14/2020 vp). Sopimuksen mukaan lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä edellyttää lapsen edun tapaus- ja tilannekohtaisesta harkintaa.

Rajoitusten tehokkuudesta oltava riittävää näyttöä

Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämisen rajoituksilla on merkittäviä haitallisia vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Rajoitukset merkitsevät muun muassa oppimistulosten heikentymistä ja sosiaalisten ongelmien lisääntymistä. Perustuslakivaliokunnan mukaan on myös ilmeistä, että nämä haittavaikutukset lisääntyvät tuntuvasti rajoitusten voimassaoloajan pidentyessä.

Jotta kouluihin ja varhaiskasvatukseen asetettuja rajoituksia voitaisiin edelleen jatkaa, niiden tehokkuudesta pitää olla riittävää näyttöä. Rajoituksia ei voida tehdä ”varmuuden vuoksi”, vaan rajoitusten pitää olla välttämättömiä. Muun muassa lastenlääketieteen asiantuntijat ovat ottanet kantaa siihen, että koulujen kiinni pitämisestä saatava hyöty tulee arvioida uudestaan. Heidän näkemyksensä on, että koulujen kiinni pitämiselle on vaikea löytää pitäviä perusteita.

Haitat saattavat olla mahdollisia hyötyjä suuremmat.

Jotta koulujen ja päiväkotien sulut olisivat edelleen perusteltuja, on kyettävä osoittamaan niiden tehokkuus ja välttämättömyys terveyden suojelulle. Esille tuodun tiedon valossa tämä vaikuttaa epävarmalta. Olisi syytä harkita koulujen ja päiväkotien rajoitusten asteittaista purkamista ja seurattava tiiviisti sen vaikutuksia.

3 vastausta artikkeliin “Onko koulujen ja päiväkotien sulkujen jatkamiselle riittävät perusteet?

  1. Kiitos erinomaisesta ja faktapohjaisesta kirjoituksesta.

    Kysymys: Miten em. näkökohdat tulisi suhteuttaa tilanteeseen, jossa lukuvuosi on lähes päättymässä?
    Jaan täysin näkemyksenne etäopetuksen huonoista puolista, lasten oikeuksista ja tasa-arvosta.

  2. poikkeuksellisesti nimimerkin takaa. "itsekin äiti ja koulussa töissä" sanoo:

    Kommentoin nyt peruskoulumaailman puolesta ja kaikella kunnioituksella kummastellen tätä kirjoitusta, sekä muiden eri alojen asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta. Jos ruohonjuuritasolla työskenteleviltä kysytään, kuten usein unohdamme kysyä, niin lapsen etu ja oikeus on nyt ensisijaisesti oman ja turvallisten aikuisten terveys ja hengissä pysyminen. Pohdin myös kovasti lasten turvallisuudentunnetta tämän uutismyllytyksen keskellä. Miltä lapsesta tuntuisi palauta kouluun, kun muualle on kiellettyä mennä? Esille tuotu tutkimustieto tosiaan on vielä epävarmaa ja ristiriitaistakin. Koulurakennusten ja päiväkotien avaamiseen tarvitaan vedenpitävää näyttöä lähikontaktiin paluun välttämättömyydestä, eikä etäilyn välttämättömyydestä varotoimenpiteenä. Väite siitä, että lapset eivät ilmeisesti tartuta tai useimmiten sairasta virusta, ainakaan yhtä pahasti, jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä, ei riitä. Kouluthan eivät suinkaan ole edes kiinni, vaikka koulurakennukset suurilta joukoilta ovatkin. Eivätkä opetus, vuorovaikutus, tuki ja turva ole loppuneet. Jopa ruokaa on toimitettu joissain kunnissa kotiovelle asti. (Tässä toki epätasa-arvosta kritisoimisen ja vaikuttamisen paikka.)

    Millä logiikalla voimme puolustaa edes osittaista satojen tai jopa tuhansien oppilaiden kampuksiksi paisuneiden koulujen avaamista, kun samaan aikaan yli 10 henkilön kokoontumiset on kielletty ja suuremmat tapahtumat peruttu koko kesältä? Siinä pusketaan päätöstä läpi nimenomaan jotakin muuta varten kuin lasten oikeuksia. Turvavälien pitäminen ja valvominen tai oppilasmäärien rajoittaminen ja porrastaminen on kouluoloissa mahdotonta, kun on kyse kuitenkin lapsista ja vähistä henkilökuntaresursseista, sekä käyttöasteeltaan kovista rakennuksista. Suoja- tai puhdistusvälineitä varmaan turha pyytääkään. Alan ammattilaiset puhuvatkin jo “ihmiskokeesta” ja “viruslingosta”, josta käteen jäävät lapsille kesää varten todistuksen lisäksi “korona ja kukkaset”. Sarkastisimmat toteavat, että tehokkuus on huipussaan, kun kesällä sairastetaan tämä pois alta. Voidaan syksyllä sitten matikassa laskea, kuinka paljon rivit harvenivat paljon puhuttua, oletettua laumasuojaa haettaessa. Usein unohdetaan myös, että kouluissa on paljon aikuistakin henkilökuntaa lasten kanssa ahtaissa tiloissa joka päivä – myös riskiryhmiin kuuluvia. Heihin korona kyllä tarttuu, ja he sitä levittävät myös muille. Siitä on todistetta riittämiin. Mistäs sitten tuttuja ja turvallisia, tai ylipäätään töihin suostuvaisia sijaisia lasten turvaksi?

    Arvostan todella sitä, että heikommista oppilaista ja kotioloista johtuvasta tuen tarpeesta kannetaan huolta. Mutta uhrataanko nyt kaikki yhden puolesta tällä logiikalla? Sitäpaitsi poikkeusoloissakin alan ammattilaiset työskentelevät varmasti tapansa mukaan ja tukitoimia harkitaan aivan yhtä tehokkaasti, ehkä jopa herkemmällä korvalla kuin normaalistikin. Esimerkiksi lähiopetukseen on edelleen mahdollista osallistua – ja sitä ymmärtääkseni käytetäänkin myös tukemaan oppilaita tapaus- ja tilannekohtaisen harkinnan mukaan, jos etäopetus tuottaa vaikeuksia. Koulu on siis jo “asteittain” auki. Kirjoitus antaa ymmärtää, että haasteiden kohdalla niille ei tehtäisi mitään, koska muilla menee hyvin.

    Jos jokin tässä systeemissä ei tällä hetkellä toimi, se tuskin on toiminut tätä ennenkään kunnolla. Huolta olisi tosiaan pitänyt kantaa jo ajat sitten resurssien leikkaamisiin puuttumalla; esim.ylisuuret lapsimäärät pienemmiksi, ohjaajia ja erityisopettajia lisää, tarpeelliset välineet kaikille. Viesti kentältä on, että henkilökunta ja annetut resurssit ja työtunnit eivät vain riitä, ja moni lapsista että aikuisista uupuu. Puhumattakaan kirjoituksessa mainituista puuttuvista terveyden- ja sosiaalihuollon resursseista. Kouluilla tai ymmärtääkseni päiväkodeillakaan ei ole edes “normaalioloissa” mahdollisuuksia tai valtuuksia puuttua sen kummemmin kotien asioihin. Toki ne voivat ohjata ja ilmoittaa asioista eteenpäin. Mutta ehdotettu koulujen avaaminen, ja muutaman päivän vuoksi lähikontaktiin paluu ennen kesälomaa tilannetta tuskin korjaa (huom.esim.helatorstai).

    Mediassa on oltu huolissaan myös oppimistulosten heikentymisestä ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamisesta. Onneksi meidän opetussuunnitelmamme on monasti kovin suurpiirteinen tavoitteissaan, sekä velvoittaa keräämään monipuolisesti näyttöä eri metodein jo muutenkin – tuen, eriyttämisen ja arvioinninkaan siis ei pitäisi olla suuri ongelma edes etäaikana. (Olettaen siis, että välineet ja muut resurssit ovat kunnossa). Todennäköisesti lapset ja nuoret muistavat tästä keväästä muutoinkin enemmän tunnelmat ja ilmapiirin kuin yksittäiset opittavat asiat. Ja itse opetusministerikin on siunannut pienet poikkeamat ja julistanut armoa tässä poikkeustilassa. Kirimään ehditään varmasti myöhemminkin, poikkeustila kun on ollut ihan maailmanlaajuinen ja vaikuttanut kaikkeen – toisaalta opetushan ei ole keskeytynyt päiväksikään. (Esim.ammatillisella puolella tilanne toki voi olla toinen). Sosiaalisia taitoja on varmaan jouduttu niitäkin yhdessä kotona ja etäyhteyksissä harjoittelemaan urakalla. Näin lyhyellä ajanjaksolla, jonka etäopetus on nyt kestänyt – saati toukokuun kahdella viimeisellä viikolla – tuskin ihmeitä tehdään suuntaan tai toiseen.

    Tähän on ottanut kantaa esim. Suomen luokanopettajien yhdistys https://www.suomenluokanopettajat.fi/mediatiedotteet ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/blogiartikkelit/OAJ-blogi/2020/etaopetuksesta-suoraan-kesalomille–kiitos/ sekä https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2020/koronavirus-kysely/
    Koulun työntekijöiden vastauksista on luettavissa, että näistä kahdesta viikosta olisi jopa suurempi haitta kuin hyöty. Juuri näppärästi toimimaan saadusta etäopetuksesta pois siirtymiselle ei ole kovin vankkoja pedagogisia perusteita ainakaan Suomen peruskouluissa, kun lukukautta on enää niin vähän jäljellä. Moni luokanopettaja on jopa kehunut yksilöllisen palautteen ja huomioimisen lisääntyneen viime aikoina, ja moni yllättäjä on päässyt loistamaan. Kahdessa viikossa hommat ja rutiinit saataisiin juuri ehkä pyörimään uudelleen lähiopetuksessa. Uutta opiskeltavaa asiaa ei ole mielekästä yrittää kiireellä ottaa. Arvosanatkin on jo annettu, kokeilla tuskin olisi mielekästä toivottaa oppilaita tervetulleiksi takaisin. Kevään viimeiset päivät on usein varattu luokkaretkille ja kevätjuhlaharjoituksille, joita nyt siis oletettavasti ei tule -tällaisten kokoontumisten ollessa edelleen kiellettyjä. Lisäksi osa oppilaista jäisi todennäköisesti edelleen huoltajan päätöksellä kotiin, tämä nähtiin jo ennen virallista päätöstä koulujen sulkemisesta. Nyt tilanne voi olla myös päinvastainen OAJ;in (Opetusalan ammattijärjestö) sekä suuren osan opettajista ollessa lähiopetukseen paluuta vastaan.

    Erityisen huolestuttavan viestin avaaminen antaisi kuitenkin muulle yhteiskunnalle; vaara ohi. Arki pyörii, kesäloma alkaa huoletta ja kokoontuminen tuntuu luontevalta taas. Ja tosiaan vaikutuksia saisimme varmasti tiiviisti seuratakin, kun kahden viikon kuluttua jännityksellä odotamme, kuinka moni “sen” sai.

    Lyhyesti siis; täytyy olla toiset keinot näiden oppilaiden auttamiseen, kuin koulurakennusten täysi tai edes asteittainen avaaminen (joka sekin olisi käytännössä melko hankala ja monimutkainen järjestää.)

  3. Itse olen pohtinut sitä, että lastenneuvola-ja kouluterveydenhoitajat siirtyivät isosti sairaanhoitopuolelle, kun koronakaranteeni alkoi. Todella jäykkää ajattelua, kun perheiden ja lasten tilanne huolettaa. Olisiko voitu luoda chattia, määräaikaisten tarkastusten osittaista toteuttamista, esim haastattelemalla esim videopuhelun avulla perheen hyvinvointia yleensä ja koronan aikana. Tuskin rästejä tehdään laaja-alaisesti myöhemminkään….Onko laajagaikaisten tarkastusten, lasten psykososiaalisen hyvinvoinnin seuranta ja varhainen tuki arjessa sisäistetty sittenkään…. Todella hankala on odottavien perheiden tilannekin. Pelkopoleja, valmennusta ei ole, vaikka pelot ovat nyt ymmärrettävästi lisääntyneet, doulien kysyntä Ensi- ja turvakotien yhdistyksissä on niin suurta, että kaikille ei riitä doulaa. Voisikohan näihin huoliin joku vaikuttaa, että ehkäisevät toiminnot purkaisivat karanteeniaan esim. em. ehdotuksia jatkokehittämällä…..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.