lapsenoikeudet_2

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 2.9.1990. Sopimus on ollut Suomessa voimassa laintasoisena vuodesta 1991.

Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu eli voimaansaatettu ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia lapsia, joilla sopimuksen 1 artiklan mukaisesti tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä.

Sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Erityinen suojelu ja huolenpito velvoittavat aikuisia varmistamaan lapsen oikeuksien toteutumisen ja myös suojelemaan lapsia heidän oikeuksiinsa kohdistuvilta laiminlyönneiltä.

Lapsen oikeuksien sopimus on poikkeuksellisen laaja, kattava ja yksityiskohtainen ihmisoikeussopimus. Toisaalta lapsen oikeuksien sopimus sisältää samoja oikeuksia kuin monet muut ihmisoikeussopimukset, mutta lisäksi useita muita nimenomaan lapsia koskevia oikeuksia.

Artiklat, valinnaiset pöytäkirjat ja yleisperiaatteet

Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklat 1–41 ovat sopimuksen ydin, sillä ne käsittelevät sisällöllisiä oikeuksia. Sopimuksen toisessa osassa artiklat 42–45 sisältävät määräyksiä YK:n lapsen oikeuksien komiteasta ja sen tehtävistä ja menettelytavoista sekä sopimusvaltioiden raportointivelvollisuudesta. Artiklat 46–54 käsittelevät sopimukseen liittymistä ja siitä irtisanoutumista, sopimuksen voimaantuloa ja sopimuksen muuttamista.

Lapsen oikeuksien sopimusta on täydennetty kolmella valinnaisella pöytäkirjalla. Kaksi ensimmäistä, Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin ja Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, ovat voimassa Suomessa. Kolmas, valitusmenettelyä koskeva pöytäkirja on tullut Suomen osalta voimaan 12.2.2016.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimennyt yleisperiaatteiksi neljä sopimuksen velvoitetta, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. Nämä yleisperiaatteet ovat syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla 1 kohta), lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) ja lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi (12 artikla).

Lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottamiseen velvoittava sopimuskohta on avain lapsen oikeuksien sopimuksen ymmärtämiseen. Lapsen oikeuksien komitean mukaan tulkinnan lapsen edusta on oltava yhdenmukainen koko yleissopimuksen kanssa. Erityisesti yleisperiaatteet ovat tärkeitä, kun lapsen etua määritellään. Tärkeänä osana lapsen edun määrittelyä ovat lasten omat näkemykset, kokemukset ja mielipiteet.

Lapsivaikutusten arviointi, yleiskommentit ja sopimuksen täytäntöönpano

Päätösten ja toiminnan lapsivaikutusten arviointi on väline lapsen edun selvittämiseen. Sen avulla voidaan tarkastella lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena.

YK:n lapsen oikeuksien komitea julkaisee yleiskommentteja, jotka ovat sopimuksen periaatteiden ja määräysten tulkintaohjeita.

Lapsen oikeuksien komitea valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa sopijavaltioissa. Jokaisen sopimusvaltion on raportoitava lapsen oikeuksien komitealle niistä toimenpiteistä, joilla lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuja oikeuksia on pantu täytäntöön. Suomi on antanut viimeisimmän määräaikaisraporttinsa lapsen oikeuksien komitealle vuonna 2008 ja komitea on antanut Suomelle viimeisimmät päätelmät ja suositukset vuonna 2011.