YK:n lapsen oikeuksien sopimus

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 2.9.1990.

Suomi oli aktiivisesti mukana lapsen oikeuksien sopimuksen valmistelussa ja laadinnassa ja allekirjoitti sopimuksen yhtenä ensimmäisistä valtioista vuonna 1990.

Voimaan lapsen oikeuksien sopimus tuli Suomessa vuonna 1991 ja sopimus on osa Suomen oikeusjärjestystä ja voimassa lakina Suomessa. Ratifioidessaan lapsen oikeuksien sopimuksen Suomi sitoutui turvaamaan lapsen kaikki oikeudet sekä suojelemaan ja edistämään niitä.

Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia.

Komitea valvoo toteutumista

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä siihen liitettyjen valinnaisten pöytäkirjojen noudattamista ja niiden oikeuksien toteutumista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Lapsen oikeuksien komitea antaa suosituksia siitä, millä tavalla sopimusta toteutetaan ja miten sitä tulisi soveltaa.

Vastuu sopimuksen täytäntöönpanosta kansallisella tasolla on sopimusvaltioiden hallituksilla. Sopimusvaltiot raportoivat määräajoin sopimuksen toteutumisesta lapsen oikeuksien komitealle.

Lapsen edun ensisijaisuus

Avain lapsen oikeuksien sopimuksen ymmärtämiseen on lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottamiseen velvoittava sopimuskohta.

Lapsen etu määrittyy yksittäisen lapsen kohdalla tilanne- ja tapauskohtaisesti ja arviointiin sisältyy aina myös tulkintaa. Lapsen edun määrittely edellyttää aikuisilta hyvää lapsen oikeuksien tuntemusta ja sitä, että aikuiset ovat selvillä lasten näkemyksistä.

Kun lapsen etua ja hyvinvointia pohditaan, apuna on myös ajantasainen ja uusin tieto muun muassa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vuorovaikutussuhteiden laadusta ja merkityksestä.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan huomiota tulisi kiinnittää lapsen omiin näkemyksiin, lapsen identiteettiin ja taustaan, perheen ja perhesuhteiden vaalimiseen, lapsen huoltoon, suojaamiseen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, lapsen haavoittuvaan asemaan, lapsen terveyteen sekä lapsen koulutukseen.

Neljä yleisperiaatetta

Sopimuksessa on neljä yleisperiaatteiksi nimettyä velvoitetta, jotka on otettava huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa; syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla 1 kohta), lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) ja lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi (12 artikla).

Tulkintaohjeita yleiskommenteista

YK:n lapsen oikeuksien komitea julkaisee yleiskommentteja, jotka ovat sopimuksen periaatteiden ja määräysten tulkintaohjeita. Sopimusvaltiot eivät ole erikseen sitoutuneet noudattamaan komitean yleiskommentteja. Yleiskommenteille on kuitenkin annettava merkittävä painoarvo sopimuksen tulkinnassa kansallisella tasolla.

www.lapsenoikeudet.fi